Pienien eläinten pelot ovat yhtä suuria kuin suurien ihmistenkin. Milloin joku hiipii takaapäin ja yllättää (kuten maastonakit täällä), milloin pimeässä kuulee outoja ääniä (yleensä talon kirskulintu) tai muuten vaan tulee epävarma olo, eikä tiedä miten suhtautua.
Taidenäyttelystä, minä Ingrid ja Jeanper, saimme kirjan, jonka nimi on Pelkojen suuri kirja. Se kertoo pikku siimahännästä, ja sen erilaisista fobioista.
Le grand livre des peurs eli Pelkojen suuri kirja
Ensimmäisenä pelkona kirjassa on araknofobia, hämähäkkien pelko, ja entomofobia, hyönteisten pelko. Ei meillä rotilla moisia ole, mutta kyllähän tarpeeksi iso hämppis saattaa kietoa hiiren seittiinsä. Tai, ei nyt sentään, senhän pitäisi olla sitten tosi ISO hämähäkki. Sellainen isännän kämmenen kokoinen, karvainen ja musta !!!! IIIIKKK !!! Sellaisiahan on olemassa !! Miten tässä nyt uskaltaa mennä nukkumaan, jos vaikka sellainen jostain ilmestyy ?
Hmh, Jeanper tuossa vieressä väittää, ettei sellaisia ole täällä… Aijaa, kattois vaan TÄSTÄ linkistä, kuinka karvaisia nuo hämähäkit ovat ! Aha, ei ne olekaan hämppiksiä… Kumma kun Googleen ei voi luottaa…
No tarkoitin tällaista…
No ei tuollaisia näillä leveysasteilla ole, eikä muitakaan hyönteisiä, joita tosissaan pitäisi pelätä. Ainoastaan punkit tuntuvat säikyttelevän emäntää, koska nuo maastonakit kantavat niitä kotiin turkissaan, ja kerran on punkki löytynyt sängystäkin. Yäk !
No, entäs sitten hyönteisten pelko! Siihenkin täytyy suhtautua vakavasti, jos jollakin on sellainen. Parempi on ettei edes salaa tiputa kärpästä sellaisen niskaan yllättäen. Siinä voi käydä huonosti taas tipauttajalle ja tulla vaikka machairofobia, eli veitsipelko.
Ensi viikolla lisää fobioita
Heipat Ingridiltä !
Ottopoika Pariisista 
