Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2011

Kello on noin 4:20 paikalista aikaa, matkaa Honoluluun on vielä puolitoista tuntia. Neljäs tai viides matkapäivä on menossa, riippuu, miltä aikavyöhykkeeltä laskee.

Lähdimme Genevestä aikaisin sunnuntai aamuna Amsterdamiin, jossa vaihdoimme Minneapolisin koneeseen.  Lento Atlantin yli kesti 8 tuntia, nukkuminen oli aika huonoa, koska matkanteko tapahtui päiväsaikaan.  Perillä Las Vegasissa olisimme paikallista aikaa alkuillasta, joten unta olisi pitänyt saada edes vähän varastoon…  Minneapolisin kenttä toivotti maahantulijat tervetulleeksi, nopealla palvelulla ja lyhyillä jonoilla, viranoamiset kuvasivat kaikki, ja ottivat sormenjäljet.  ESTA-lomakkeet nopeuttavat nykyään paljon muodollisuuksia, ja helpottavat myös, kun matkaajan ei tarvitse kuljettaa mitä lappusta koko ajan mukanaan palautettavaksi poistuessaan USA:sta.

Lähtö Genevestä

Minneapolisin vesistöjä

Minneapolis

Vlijaympyröitä?

Terminaali oli sopivan pieni, koneenvaihto kävi nopeasti. Lento Las Vegasiin kestää kolme tuntia, mutta koneessa on wlan, jota hyödyntäen matkasta voi jopa nauttia. Kelloa on saanut siirtää koko ajan taaksepäin, edelleen olemme sunnuntaissa ja kun saavumme Vegasiin, on paikallinen aika neljä iltapäivällä. Kotona Genevessä se on silloin maanantai aamuyö…

Maisemat olivat tällä viimeisellä pätkällä mielenkiintoiset, alhaalla välillä aavikkoa ja välillä lumisia vuorentapaisia. Laramien kaupungin ylitys sai Googlen käyntiin, ja mielenkiintoista historiaa löytyi heti. Kaupunki on saanut nimensä Jaques LaRamien mukaan, joka oli joko ranskalainen tai kanadalainen turkismetsästäjä,  joka katosi metsästysretkellään ehkä intiaanien tappamana.

Tasankovuori

Las Vegas, kaupunki, jossa on maailman nähtävyydet omina kaupunkeinaan hotellien sisätiloissa, kasinoita lukematon määrä ja amerikkalaisen vapaan elämäntavan olomuoto.  Tänne tullaan viettämään lyhyt ja tehokas loma, yritetään toteuttaa amerikkalainen unelma äkkirikastumisesta, eletään viikonlopun ajan luksustyyliin syöden erilaisia ruokia ympäri maailmaa pikkukaupunkien katuravintoloissa.  Kyllä, esimerkiksi Paris hotelli on kuin ranskalaisen kaupungin katu, jonka varrella on boulangerie, cave, kahviloita ja tietysti kauppoja.

 Caesars Palace tarjoaa italialaista tunnelmaa, Fontana di Trevin ympärillä ravintoloiden terassilla istuessa, suihkulähteen kohistessa, voi amerikkalainen kuvitella olevansa Roomassa. Hotelli Venetian toisessa kerroksessa on kanavia, joissa voi hypätä gondolin kyytiin ja gondolieerin laulaessa ’O sole mio’, saa ehkä mielikuvan siitä, minkälainen Venetsia on.

Hotel Paris

Ranskalainen olutchateau

Kaupungin pääkatu

Niinpä...

Venetsiaa

Venetian

Fontana

Tunnelmaa

Caesars Palace

Kun matkailuelämyksistä on saanut tarpeekseen, voi mennä johonkin kaupungin kymmenistä show näytöksistä, ja kohdalle voi sattua, että  esiintyjä on maailmankuulu, kuten tulevana viikonloppuna; Bill Cosby, Rod Stewart tai The Eagles.  Niin, nämä mainitut esiintyjät eivät sano mitään nykynuorisolle, mutta ne ovat suuria amerikkalaisen kulttuurin ilmentymiä, joille riittää yleisöä Vegasissa.  Show voi olla musikaali, kuten me kävimme katsomassa ’Phantom of the opera’ shown Venetian hotellin 40 miljoonaa dollaria maksaneessa teatterissa.  Vaikuttava esitys, upeat esiintyjät, ja hieno musiikki. Joka ilta kaupungissa on kymmeniä eri esityksiä, ja kaikki alkavat tyypillisesti ilta seitsemältä ja kestävät 90 minuuttia.

Shoppailun ja esitysten välissä, tai tilalla on kasinoiden toiminta taukoamatonta.  Pelaaminen onnistuu 24/7, ja vaihtoehtoja on yksikätisistä pelipöytiin.  Kasinot ovat suuria, pitäähän kaupungin viihdeteollisuuden pyörittämiseen saada jostain rahaa.  Pelikoneiden kilinä on huumaavaa, ja välillä jossain pelipöydässä onnekkaat kiljuvat voittojen sattuessa kohdalle. Siis välillä, ei siellä jatkuvaa voittoputkea tunnu olevan, kyllä kasinot ottavat omansa pelaajilta.  Ylen Areenalla oli nähtävissä BBC:n dokumentti Vegasin kasinoista, erittäin hyvin tehty ja antoi oikean kuvan pelaamisesta ja kasinoiden toiminnasta.

Vegas on puhdas, täsmällinen, helppo, värikäs ja meluisa kaupunki, sellainen ’Once a lifetime’ tavalliselle ulkoamerikkalaiselle turistille, joka ei pelaa.  Amerikkalaiselle se tarjoaa eksoottisesta Euroopasta steriilin kokemuksen Eiffeltorneineen, gondoleineen, italialaisten veistosten ja nyt tietysti joulupukin ja tekolumen kera. Sekä mahdollisuuden elää unelmaa playboytyttöjen ja eksoottisten drinkkien siivittämänä tavoitteena rikastua hetkessä.  Valitettavasti itsemurhat epäonnisen pelin jälkeen himmentävät Vegasin loistoa, ja jokaisessa kadunkulmassa escort-tyttöjä kauppaavat myyjät alkavat ensimäisen sadan metrin jälkeen jo ärsyttämään.

Satunnaiselle vierailijalle kolme päivää Vegasissa on riittävä aika, silloin ehtii kiertää suurimmat hotellit, käydä katsomassa shown tai kaksi, ehtii ihailla Bellaggio hotellin suihkulähteet, Treasure Islandin merirosvoshown ja kiertää neonvalojen loisteessa Stripin päästä päähän.

Havaiji, lentoaikaa jäljellä 40 minuuttia, ja laskeudumme Honoluluun.  Parin tunnin odotuksen jälkeen jatkamme Mauille, Kahuluihin ja perillä olemme ennen aamuyhdeksää.

Mainokset

Read Full Post »

Kirppusirkus

Tänä kesänä koirissa oli harvinaisen vähän punkkeja eikä frontlinea (punkkikarkoite, joka laitetaan niskaan) laitettu kun kaksi kertaa. Yleensä lääkkeen teho kestää kuukauden ja kesä täällä alkaa jo huhtikuussa. No, jotain muuta ylläriä ilmestyi punkkien sijasta, KIRPPUJA! ja kaikilla ja paljon! Eläinlääkäriin ja frontlinea niskaan! Kirppuarmeijan joukkotuho oli nopea, seuraavan päivänä emäntä imuroi lattiat ja pesi koirien punkat ja spreijasi vielä sohvatkin ettei varmaan yhtäkään kirppua jäänyt eloon! Koirat varmaan nukkuvat levollisemmin, kun ei kutita kirput enää. Onneksi nuo kirput eivät tartu ihmisiin eikä meihin rottiin…

Read Full Post »

Minnekkä matka?

Nyt näyttää siltä, että jonnekin päin ollaan taas matkustamassa, kun vaatteita kerätään pinoihin ja etsitään sitä sun tätä… Ja taitaa meille olla tulossa vieraitakin. Eli taitavat tulla Suomesta asti tänne kotimiehiksi koirien ja meidän muiden eläinten seuraksi. Siihen tulokseen olemme tulleet, että isäntä ja emäntä lähtevät viettämään isännän pyöreitä päiviä jonnekin kauas! No sehän passaa meille, vaihtelu virkistää kaikkia!

Read Full Post »

Tänään sunnuntaina suuntana taas mikäs muu kuin sienimetsä.  Aurinko paistoi ja lämpötila nousi lähelle +18:aa, ja viime viikon sateiden ansiosta sienet vain lisääntyvät.  Saaliiksi tuli tällä kertaa jälleen leppärouskuja (Lactaire délicieux)  ja suppilovahveroita (Chanterelle en entonnoir).  Mutta jotain muutakin; metsässä oli paljon villisikojen jälkiä, ne olivat rullanneet maanpintaa sivuun etsiessään syötävää. Isäntä laittoi hanskan käteen ja alkoi nostella tammenlehtiä ja irtomaata kuten siat olivat tehneet! Ja kaivaminen palkittiin! Ensin löytyi vaalea tryffeli, ja vähän ajan kuluttua toisesta paikasta musta tryffeli eli ’diamant noir’.  Eiväthän nuo mukulat olleet koolla pilattuja, mutta ilmeisesti villisiat ovat kärsineet ne isommat…  Nyt pitää ruveta kouluttamaan Vannia tryffelikoiraksi, siinä olisi sille oikein hyödyllinen harrastus isännän kanssa. Jos nyt Vannilla ei ole tryffelivainua niin isäntä on kehityskelpoinen ilman koiraa tai sikaakin! Isännän haaveena onkin ollutkin vaihtaa alaa ja alkaa tryffelin viljelijäksi.

Kaksi tryffeliä

Suppiloita

Tästä kasvaa tammi

No eihän Vanni tuossa etsi muuta kuin hiiriä, kaipa siellä oli haju jostain vipeltäjästä ja sen takia oli koko kanto kaivettava esiin.

Read Full Post »

%d bloggers like this: