Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2010

Genevessä oli tänä aamuna raaputeltu autojen ikkunoista jäätä ! Meillä 300 metriä ylempänä oli sentään +5 astetta.  Eilen illalla oli 1300 metrissä +2, mutta ei siellä näkynyt aamulla mitään huurretta, eli ei pakkasta sielläkään.  Viikonloppuna kierros hiihtokeskusten webkameroissa näytti, että Avoriazissa oli jo jotain lumen tapaista maassa, mutta Flainessa ei vielä mitään.

Talvi kuitenkin on jo mielessä, koska kylissä alkaa olla ’Bourse de Ski’-tapahtumia, eli hiihtovarusteiden kierrätystä.  Hmmm… miten mahtaa rotilta laskettelu sujua ?

Mainokset

Read Full Post »

Aamulla puoli yhdeksän herättiin ovikellon soittoon.  Kadulla sateessa kaksi kaveria huomioliivit päällä kyselivät, että kuuluuko risteyksen toisella puolella olevista autoista joku meille.   No siellä oli isännän auto, jolla se eilen illalla pimeässä tuli kotiin, eikä huomannut niitä pysäköintikieltoja, joissa kerrottiin, että kadunvarret pitää olla tyhjänä lauantaiaamuna.  Eikun siirtämään autoa, samalla reissulla se kävi boulangeriessa hakemassa tuoreen leivän.  Aamukahvia nautittiin ihmetellen ulkoa kuuluvaa musiikkia, ja siellähän olikin jonkilaiset myyjäiset, joiden vuoksi autot oli siirretty pois.  Posetiivari veivasi musiikkia, pari myyntipöytää sekalaista tavaraa, mutta tärkein, ja suurin teltta oli pyhitetty paikallisen juuston maisteluun ja myyntiin.  Bleu de Gex kävi kaupaksi ja kyytipojaksi sai valkoviiniä.  Ihmiset seisoskelivat iloisesti pikku sateessa napsien juustoa ja ryystäen valkkaria.  Ja kello oli kymmenen aamulla…

Sade oli on/off pitkin päivää, joten sisätiloissa viihdyttiin paremmin, ja ruoanlaittoon kului taas aikaa.  Uuniin lennähti kynitty kana maidossa, sitruunalla ja salvialla maustettuna, ja perunat kiehuivat muusin muotoon.  Resepti löytyy täältä: http://www.jamieoliver.com/recipes/chicken-recipes/chicken-in-milk

Ingrid sai viimein kuvat kamerasta ja kertoi näkemistään veneistä Antibesin satamassa.   Menisi siellä päivä jos toinenkin laivoja kiertäessä meidän kokoisilta rotilta, eivät ne enää mitään pikkupaatteja olleet.  Voitaisiin olla tosiaan laivarottia kuten ennen vanhaan. Antibesin vanhakaupunki on idyllinen paikka, mutta varmasti kesäaikaan täynnä turisteja, sillä paikalliset asukkaat pakenevat läheisille vuorille lomailemaan. Nizza on näköetäisyydellä ja Cannesiin lyhyt matka, sitä suosittua seutuahan se on.  Mutta ei Ingrid paljoa ehtinyt nähdä, oli pitkät päivät hotellissa, kun isäntä paiskoi töitä toimistolla.

Easyjetistä sen verran, lienee normaalia ns. halpalentoyhtiöille, että iltapäivästä alkaen lennot myöhästelevät ja illalla ollaan jo toista tuntia myöhässä, kun viiveet kumuloituvat.  Ei lennoissa mitään vikaa ole, koneeseen pääsee nopesti ja paikat täyttyvät ihmisten saadessa valitä minkä paikan hyvänsä.  Kaikki palvelu maksaa erikseen, mutta lyhyillä lennoilla matkustaminen paikasta A paikkaan B on se tärkein, ja se toimii.

Idyllinen Antibes

Kaupungun muurilla

Tämä ei mahtunut enää laituriin

Eh... tuonnehan eksyisi... nuo fendarit ovat 1,5 metriä korkeita...

Täysikuun tuijottaja

Tässä olisi valinnanvaraa, mihin loikata

Mastometsää

Hotellille oli ilmestynyt illalla kolme Porschea Saksasta, kaverukset olivat lähteneet lomareissulle klassikkoautoillaan.  Ihan kivat renkaat, harvemmin tuollaisia näkee tässä automerkissä.

Paris - Dakar 1984

Sama auto muuten kuin tässä: http://www.dakardantan.com/paris-dakar-1984/kussmaul-lerner,porsche+911,177.html

Siis SAMA…, eli selityskin löytyi tuollaisille renkaille.

Read Full Post »

Matkailu avartaa

Ingrid otti ja lahti. Siis vahan tuulettumaan. Ei tassa mitaan ongelmia ole, paasi matkaan Etela-Ranskaan isannan kanssa. Minulta ei edes kysytty haluanko mukaan…

No, tassa sitten on kuultu kuinka lamminta ja mukavaa siella Nizzan lahella onkaan. Ruoka on erinomaista ja hotelli oikein mukava. Alla oleva kuva on hotellin sisapihalta, ei paha.

Tanaan odottelen sitten kotiinpaluuta, voi olla, etta Easyjet on myohassa jonkin verran. Toivottavasti saadaan pian lisaa kuulumisia ja kuvia.

Read Full Post »

Lauantai-ilta

Keittiössä jatkuu kokkailu…  Uunimakrilli oli hyvää, ei oikein löydy vertailukohtaa suomalaisista kaloista. Maku ja etenkin tuoksu olivat hyvin kalaisat yrttien ja vihannesten ympäröimänä ja liha oli purtavaa.

Nyt on uunissa kurpitsalaatikko ja pannulla paistuu lihapullat huomisen ateriaksi. Kurpitsan oheistuotteena saatiin Ingridin kanssa maistella paahdettuja kurpitsan siemeniä ja ne vasta ovatkin hyviä.  Ja helppoja tehdä; siivotaan roippeet pois siemenistä, jotka levitetään uunipellille ja sotketaan sekaan oliiviöljyä ja suolaa. Uunissa 160 astetta ensin 10 minuuttia ja käännellään, ja taas 10 minuuttia. Ihan viimeiseksi 200 astetta hetkiseksi lämpöä ja nautitaan heti, kun ei kieli pala.

Tämä on aika sottaista puuhaa...

Menossa uuniin

Syksyn väri

Paikallisessa messuhallissa on tänä viikonloppuna Salon de l’Habitation, eli pienimuotoiset rakennus- ja asumismessut. Sieltä piipahti tänään kaveri tiirailemaan yläkerran portaita, jotka pitäisi saada vähän toimivimmaksi. Portaat ovat olleet lähes hengenvaaralliset liukkaine askelmineen ilman kaidetta.  Porraskaveri oli oikea ammattilainen, ei mikään joutava myyntimies vaan asiansa osaava käsityöläinen.  ’Tres difficile’ kuultiin monta kertaa, mutta lupasi kuitenkin huomiseksi  pari vaihtoehtoa. Ensimmäinen ranskalainen, joka osasi selittää asiansa ymmärrettävästi näille kieltä taitamattomille, eikä niin kun yleensä ranskalainen, joka jankuttaa samaa lausettaan, vaikka kukaan ei sitä ymmärrä.  Saa nähdä mitä fransmanni saa paperille aikaiseksi.

Mistähän tämäkin tänne hyppäsi ?

Read Full Post »

Kattiloiden kolinaa

Tänään on taas keittiössä hulinaa.  Uuniin livahti kokonainen makrilli porkkanapedillä, leikkuulaudalla saa kyytiä kurpitsa. Ingridin kanssa ollaan vesi kielellä ja koitetaan saada selvää, mitä siellä oikein tehdään.  Ingrid halusi tuoretta kurpitsaa ja onnistuin nappaamaan muutaman kurpitsapalan kattilasta, ennenkuin ne menivät kiehumaan, aikas maukkaan makuista. Saa nähdä mitä kaikkia makuja näistä vielä tuleekaan.

Äkkiä, ennenkuin kukaan huomaa...

Mmmm...makrillia...

Kurpitsatutkielma

Read Full Post »

Ruotsia Sveitsissa

No niin, taas on Genevessä ohjelmaa; Ikea avasi myymälän lentokentän liepeille. Siis melkein keskustaan, joka muutenkin on altis liikennehäiriöille… Eivätpä kai olisi saaneet lupaa sellaiselle tontille, mutta kun Ingvar Kamprad asuu Sveitsissä…
Ja mainonta on tehokasta, meidänkin pikkukylän boulangeriesta saa patonkipussin, jossa mainostetaan Ikeaa.
Ehkä siellä voisi käydä katsastamassa lastenosastolta sukulaiset ja mennä tsekkaamaan ravintolan, josko siellä olisi paikallisia herkkuja… Lastenosasto ja ravintola kun ovat  vierekkäin. 😉

Read Full Post »

Vauhdikas matka takana, mentiin hännät viipottaen  mukana paikasta toiseen ja jonkinlaista kiirettä meinasi olla. Pääsimme rentoutumaankin Itä-Suomessa mökillä hiljaisuudessa, rantasauna ja syksyn hämärä tasoittivat mieltä. Uimaan emme sentään Ingridin kanssa uskaltautuneet, vaikka muut siellä kävivätkin itseään kastelemassa.

Meitä retuutti kaksi valtavaa valkoista koiraa. Kiltisti ne kuitenkin päästivät meidät hampaistaan irti, kun pyydettiin. Silti vähän pelotti niiden valtavat koko. Niin suuret korvatkin niillä valkoisilla oli, että varmasti kuulevat meikäläisten ajatuksetkin.

Ah, miten rentouttavaa!

Laiturinnokassa

Hurrrja peto nuuskii...

Ja sitten se lipoo huulia...

A-P-U-V-A, nyt se on menoa !!!

Ehdimme myös Sipoon korpeen sieniretkelle, on kuulemma ollut tapana joka syksy sellainen retki järjestää.  Meitä nauratti, kun naisväki veti päähänsä jonkinlaiset verkot, hyvä jos niiden läpi mitään näki.  Kuulemma hirvikärpäsiltä suojautuivat, ja kyllä siellä muutama sellainen ötökkä näkyikin.

Mutta sienisaalis oli huikea, herkkutatteja löytyi yli yhdeksän kiloa! Sanoivat, ettei koskaan ole niin paljoa tatteja löytynyt. Ihmiset hihkuivat innoissaan kerätessään kassit täyteen, mutta illalla olimme kuulevinamme jotain mutinaa keittiöstä tyyliin: ’ei kyllä mennä sieneen vähään aikaan…’, koska nelisen tuntia keittiössä kolisteltiin paistinpannuja ennen kuin kaikki sienet olivat nätissä rivissä pusseissa.

Tätä ei poimita !

Tämä poimitaan

Tässä viiden minuutin saalis...

Jotain tässä kiikaroidaan... ei vaan oikein tahdo nähdä mitään...

Ja tässä sienikiikari, heti näkyy sieni !

Nuuskamuikkusen hattu ? vai mikä ? no joku sienihän se on...

Eiköhän tämä jo riitä

Ihana herkkutatticarpaccio oli uusi tuttavuus; viipaloidaan tuoretta herkkutattia ohuelti lautaselle, valutetaan oliiviöljyä päälle ja maustetaan kevyesti suolalla ja mustapippurilla.  Annetaan tekeytyä (imeytyä) hetken ja koristellaan yrteillä. Mmmahtavan pähkinäinen makuelämys !

Vähän ennen carpacciota...

Ja eikun nauttimaan !

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: