Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Harrastukset’ Category

Tänään sunnuntaina suuntana taas mikäs muu kuin sienimetsä.  Aurinko paistoi ja lämpötila nousi lähelle +18:aa, ja viime viikon sateiden ansiosta sienet vain lisääntyvät.  Saaliiksi tuli tällä kertaa jälleen leppärouskuja (Lactaire délicieux)  ja suppilovahveroita (Chanterelle en entonnoir).  Mutta jotain muutakin; metsässä oli paljon villisikojen jälkiä, ne olivat rullanneet maanpintaa sivuun etsiessään syötävää. Isäntä laittoi hanskan käteen ja alkoi nostella tammenlehtiä ja irtomaata kuten siat olivat tehneet! Ja kaivaminen palkittiin! Ensin löytyi vaalea tryffeli, ja vähän ajan kuluttua toisesta paikasta musta tryffeli eli ’diamant noir’.  Eiväthän nuo mukulat olleet koolla pilattuja, mutta ilmeisesti villisiat ovat kärsineet ne isommat…  Nyt pitää ruveta kouluttamaan Vannia tryffelikoiraksi, siinä olisi sille oikein hyödyllinen harrastus isännän kanssa. Jos nyt Vannilla ei ole tryffelivainua niin isäntä on kehityskelpoinen ilman koiraa tai sikaakin! Isännän haaveena onkin ollutkin vaihtaa alaa ja alkaa tryffelin viljelijäksi.

Kaksi tryffeliä

Suppiloita

Tästä kasvaa tammi

No eihän Vanni tuossa etsi muuta kuin hiiriä, kaipa siellä oli haju jostain vipeltäjästä ja sen takia oli koko kanto kaivettava esiin.

Mainokset

Read Full Post »

Taisi olla viimeinen sieniretki tänä syksynä, mutta se olikin upea päätös tälle kaudelle! Aurinko paahtoi ja sieniäkin löytyi vielä, tosin pakkanen oli 1000 metrissä jo purrut leppärouskuja hiukan. Luonnon helmassa söimme ystävien kanssa kurmeelounaan, suppilovahverokeittoa, juustoja, punaviiniä ja sen päälle omenapiirakkaa (vhh-reseptillä) mascarponekermalla vahvan kahvin kera! Voiko enää paremmalle maistua ruoka parin tunnin metsälenkin jälkeen.

Herkut

Jälkkäri

Tänään otimme vain Vannin mukaan ja sepä olikin ainamukaanpäässeelle Ylikselle kova pala!  Eikä kerrottu Ylikselle ollenkaan niistä peuroista, joita metsässä on… Kuvauksellisia sieniä syysauringon valossa oli aivan pakko tallentaa muistiin.

Nämä jäivät Ylikseltä näkemättä...

Senkin kääpä !

Pisara poikineen

Kauniita, liekö syötäviä

Kuplat sammaleessa

Tämä Natura-alue on sääntöjensä puolesta aika tiukka, joulukuun 1.-kesäkuun 30. välisenä aikana on liikkuminen yleisten teiden ulkopuolella kielletty, matkaradiota ei saa soittaa, eikä edes kuvata luontoa ! Hmh, on siinä säännöt.  Koirat saavat olla sentään mukana kytkettyinä.  Ja näiden sääntöjen rikkojille napsahtaa 750 euron sakko.  Kuulostaa hyvin ranskalaiselta.

Alueen säännöt

Read Full Post »

Viime sunnuntaina nousimme taas Juran yli,  jonka korkeimmat huiput olivat valkoisina kylmän yön jälkeen.  Nyt siellä oli +10 astetta ja lumet haihtuivat pikkuhiljaa. Mutta ehdimme kuitenkin ajaakin lumista metsätietä ja olimme jo luopuneet toivosta, että sieniä vielä löytyisi. Paikka, jossa ajelimme oli nimeltään ”Massamurhametsä”, nimensä mukaan siellä oli 1500-luvulla ranskalaiset käyneet veristä sotaa…..

Upea aamu, aurinkoa ja lunta vastapäisellä rinteellä

Lumiraja noin 1200 metrissä

Loskaahan se oli

Hurja nimi paikalla

Kävelyreittejä

Metsä oli naavaista kuusi- ja mäntymetsää, siellä täällä lehmänkellot kilkattivat ja muutama maatila häämötti kaukana. Pysähdyimme kuitenkin  ja  teimme pienen pyrähdyksen metsään eikä se ollutkaan ihan turha pyrähdys, vaan tulimme autolle korit ja pussit täynnä kuusen- ja männynleppärouskuja! Upeita yksilöitä, ei madonsyömiä kuten yleensä ovat, ja näköjään leppärouskut kestävät kylmyyttä hyvin mutta madot eivät. Tyytyväisinä hörpimme autolla maitokahvit ja nautimme edellispäivän juustolan herkkuja lämpenevässä ja kosteassa metsässä.  Kotona sitten odottikin parin tunnin sienien perkaamis/säilömissoperaatio, mutta eipä voinut valittaa! Kuusenleppärouskun maitiasneste on porkkanan punaista ja niin olivat kynnetkin viikon perkaamisen jälkeen ja mustista kynnenalusista puhumattakaan.

Piilossa

Sydämellisesti, kärpässieni

Täällä on kylmä, poimikaa äkkiä !

Kumarrus talvelle

Saalis !

Eväät...

Kuusenleppärousku on 3-tähden sieni, jonka pikantti maku on erinomainen. Jo paistaessa nestettä pois tuntee erilaisen tuoksun,  jota ei muissa sienissä ole. Kuusenleppärouskua ei tarvitse eikä saakaan keittää tai muhentaa vaan se on parhaimmillaan paistettuna nopeasti kuumassa rasvassa. Kuusenleppärouskusta tehtyä keittoa on sanottu ”keittojen kuningattareksi”.

Read Full Post »

Chaplinin ja James Masonin haudoista onkin ollut juttua aikaisemmin, mutta myös muita kuuluisuuksia on haudattu Sveitsiin, ja vieläkin lähemmäksi kuin Lausanneen.  Reilun 10 kilometrin päästä löytyy Richard Burtonin ja Alistair Macleanin haudat, Celignyn vanhalta hautausmaalta.  Hautausmaa on nimensä veroinen, vanhojen puiden siimeksessä peltojen laidalla.  Tie sinne vie uudemman hautausmaan vierestä lehmien laiduntaessa peltoja ympärillä. Celignyn keskustassa ei ole opastusta hautausmaille, ainoastaan  pensaiden peittämä viitta hautausmaiden pysäköintialueesta, joten pientä etsivän työtä piti tehdä.

Celignyn vanha hautausmaa

Richard Burton

Alistair Maclean

Richard Burton asui viimeiset vuodet Celignyn kylässä vaimonsa Sallyn kanssa.  Tarkempia tietoja juuri tänne hautaamisen syistä ei ole, Burtoneilla on kuitenkin sukuhauta Pontrhydyfenissä, Etelä-Walesissa.

Alistair Maclean muutti Sveitsiin veropakolaiseksi ansaittuaan kirjoillaan omaisuuden.  Hänen hautakiveensä on kirjoitettu lause ”Come my friends ’tis not too late to seek a newer world.”  Se on Odysseuksen viimeisestä puheesta merimiehilleen, jolla hän pyysi miehistöään lähtemään vielä kerran uudelle matkalle antamatta takuita menestyksestä, vaan muistuttamalla sankarillisesta menneisyydestä edellisillä matkoilla.

Sekä Burton, että Maclean olivat alkoholisoituneita elämänsä loppuvaiheessa. Burton oli 58-vuotias ja Maclean 65-vuotias kuollessaan.

Niin, ja vanhoihin autoihin törmäsimme ihan sattumalta!  Jonkinlainen kokoontumisajo oli lähellä Celignyä ja toinen toistaan hienompia, entisöityjä autoja oli pysäköitynä vanhan aseman viereen:

 

Käsityön leima

Ei ihan xenon lamppu

Muotoilusta huolimatta, tämä ei ole amfibio

Edelleen käsityötä...

Kaikki taukopaikalla

Read Full Post »

Viikon jatkunut helle alkaa tuntua jo liian lamaannuttavalta! Tänään on oltu sisällä ja nautiskeltu ihanan viileästä kivilinnastamme! Pikkupihammekaan ei houkutellut ennen iltakahdeksaa, jolloin aurinko laski Juran taa.
Viikolla kävimme parina iltana Geneven järvessä uimassa ja piknikillä. Versoix ja Coppet ovat molemmat mukavan pieniä rantakaupunkeja ja lähinnä meitä. Siellä voi koiratkin uittaa, ja  aallonmurtajien kiviltä on hyvä pulahtaa kirkkaaseen veteen.

Mont Blanc illansuussa

Pelastuskoirat valmiina...

Pitäisköhän tuokin sorsa pelastaa ?

Laituriin purjeilla

Lac Lemanin laivastoa

Kiva lelu

Ja vesi oli lämmintä

Pitkäksi venähtänyt Hummer Genevessä

Read Full Post »

Otsikko oli viime viikon suosikkilausahdus paikallisten suussa, kun lomakausi alkoi täällä Keski-Euroopassa. Se tietää hiljaisuutta työpaikoilla ja armotonta ruuhkaa moottoriteillä.  Suomalaisia ystäviämme on lähtenyt autolla Suomeen, matkaa Rostockiin täältä on reilu 1200 kilometriä,  ja se on tänä kesänä suoriuduttu 19 tunnissa yhtämittaa ajettuna. Toinen suomalaisauto vietti matkalla yön hotellissa Frankfurtin liepeillä, mutta ruuhkaa oli silloinkin riittämiin.

Torstain Chamonixissa käynnin jälkeen riitti neljä päivää ohjelmaa lähiseudulla. Isäntäväki kiersi ystävien kanssa katsomassa Geneven juhlaviikkojen valmisteluja perjantaina, joitakin laitteita ja telttoja oli jo pystytetty, mutta paljon oli vielä tehtävää.  Tosin Jardin Anglais’issa on ollut jo viikon verran ’Pre-Fete’ ilmaiskonsertteja.

Horlogerie Fleurie, Geneve

Katuperformanssi

Lauantaina vierailtiin Sveitsissä Morgesissa Harley Davidson liikkeessä koska vieraat ovat intohimoisia motoristeja ja omistavat yhden harrikan.  Liike on sveitsiläiseen tapaan viimeisen päälle ja täynnä kaikkea harrikkarekvisiittaakin, jopa HD-koirankakkapusseja !!! Siinä liikettä ja valikoimaa silmäillessä tuli väkisinkin mieleen, kuinka taitavasti amerikkalainen brändi menestyy maailmalla, kuten mäkkärit ja Apple.

Pyörät auringossa

Lauantai-iltana suunnistettiin Guitar-en-scene festareille kuuntelemaan Steve Lukatheria ja Joe Satriania. Mainittujen välissä esiintyi ranskalainen bändi, Electric Ducks, nuoret kundit, jotka ovat tosiaan opetelleet AC/DC:nsä viimeisen päälle. Samanlainen kokoonpano ja maneerit, ja osasivat soittaakin!  Pelastimme myös bändin illan, kun ostimme levyt ja jahtasimme nimikirjoituksetkin.

Kitarasankari Lukather

Steve Lukather, entinen Toton kitaristi

Festaritunnelmaa

Electric Ducksin kitaristi Yannick

Rock'n Roll

Joe Satriani

Valoshow

Sunnuntaina kävimme Nyonissa katsomassa rantakirppistä, väkeä ja tavaraa oli taas kiitettävästi helteisessä säässä.  Kelit ovat olleet nyt lämpenemään päin, vielä viime viikolla oltiin alimmillaan 12:ssa asteessa vesisateessa, mutta nyt nautitaan melkein kolmenkymmenen asteen lämmöstä.

Peilausta

Nätti kaappi

Kukahan tämä oli ?

Maanantaina kävimme vielä koukkaamassa Montreuxissa, jossa valmisteltiin jo maanantai-illan Sveitsin kansallispäivän juhlia.  Liikennettä ei ollut nimeksikään moottoritiellä, koska ihmiset nauttivat vapaapäivästään. Montreuxin keskustassa pääsi mukavasti liikkumaan ja aurinko helli järvenrantakaupunkia. Illalla ihailtiin Sveitsin puolen ilotulituksia, maan tapaan kaikki ampuivat raketit yhtäaikaa kello 22 ja laaksossa räiskyi ja paukkui väriloisto.

Lac Leman Montreuxissa

Parc Mannerheim

Territetin ranta

Ranskassa oli normaali työpäivä maanantaina, ja aamulla ovemme takana kävi myös puuseppä, joka ilmoitti tulevansa tiistai-aamuna rakentamaan pihaportaita.  Aluksi toimitus piti olla toukokuussa, sitten heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta ranskalaiseen tapaan aika on venyvä käsite.  Eikä voi kuin ihailla ammattimiehen työtä, joka teki portaita kuin huonekalua, tarkasti ja varmasti. Tänään keskiviikkona viimeistelyn jälkeen ne ovat valmiit.  Kyllä nyt kelpaa mennä pihalle, koiratkin alkavat jo tottua.  Ylis oli käärmeissään kaksi päivää, kun ei päässyt aidalle vartioimaan, mutta uusiin portaisiin tehtiin pieni rako, joten nyt pääsee vahtikoira vakiopaikalleen.

Upouudet !

Ylis ja oma kulkuaukko

Read Full Post »

Suomen Jouni Makkonen selviytyi 9.sijalle kisassa, matkaa Monacoon oli kisan päättyessä 176 kilometriä !  Romanian Thomas Coconea tuli toiseksi selviydyttyään maaliin, mutta kolmanneksi sijoittunut Itävallan ensikertalainen Paul Guschlbauer jäi vain yhdeksän kilometrin päähän maalista…

Huomenna on palkintojenjako Monacossa, mutta sinne emme taida lähteä mukaan, vaan onnittelemme voittajia ja Jounia täältä Ranskasta käsin.

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: