Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Paikat’ Category

Viikko helteiessä Provencessa matkailuautolla oli mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Reitin varrelle mahtui kapeita vuoristoteitä ja matalia vanhoja kivitunneleita, jolloin piti kieli olla keskellä suuta, että auto mahtui sukkuloimaan ilman kosketuksia läpi. Autolla kun oli sekä leveyttä että korkeutta! Toisaalta tylsiä moottoriteitä vältimme parhaamme mukaan, koska silloin emäntä alkoi kuorsata ja kuskiakin haukottaa yksitoikkoinen loputon strada. Onneksi lomaliikennettä ei vielä ollut paljon, hollantilaisia enimmäkseen ja jonkin verran saksalaisia.  Keski-ikä hipoi ”kuuttaviittä”, eli eläkeläiset ja me liikkeellä ennen lomasesonkia ja vielä helteisempiä säitä!

Auto vuokrattiin Ranskan puolelta ja viikoksi lähdettiin vähän samalla periaatteella kuin joskus aikanaan veneellekin pidemmäksi aikaa, matoja ei sentään kaivettu mukaan. Isäntä kehui kovasti auton tiloja, mahtui jopa 196cm mies suihkuun ja muutenkin seisomaan niska suorana sisätilassa. Kaappitilaa reilusti ja iso jääkaappipakastin oli luksusta veneeseen verrattuna samoin parisänky, joka tosin vei ison osan interiööristä, kun molemmilla puolilla oli yöpöydät ja komerot.

Ensimmäinen tankkaus ja Jopokin tuli mukaan

Koirat eivät ihan heti tottuneet uuteen autoon ja protestoivat, kun eivät nähneet ikkunasta maisemia. Koirien punkka laitettiin kuskin penkin takana olevan pöydän alle. Koiraparat säikkyivät myös alussa liikkeelle lähdettyämme  auki pamahtelevia ovia ja jääkaapista tippuvia tavaroita ennen kuin muistimme laittaa kaikki 20 kaapinovea lukkoon. Alussa  joku ikkunoistakin jäi aina auki tai pimennysverho vetämättä eteen. No aika pian opittiin..

Ensimmäiseksi yöksi ajoimme ystävien luo Grenoblen yläpuolelle St Geoire en Valdaineen. Vietimme aurinkoisen ja rennon illan  kylän olutpanimon jokavuotisilla olutfestareilla bändien soitellessa ja pomppulinnan keinuessa ja lasten kiljahdellessa.

Olutpanimon juhlat

Aamulla söimme tuhdin irlantilaisen aamiaisen, johon kuului mustaa ja valkoista puddingia sinapilla, pekonia ja munia sekä iso kuppi kahvia. Matkaan lähtö viivästyi vähän etsiessämme Ylistä, joka oli selvästi päättänyt jäädä kyydistä. Jostain se vihdoin tulla jolkotteli tietä pitkin perässään toinen, viisi kertaa isompi koira.

Järvimaisemaa matkan varrella

Maisemat ensimmäisenä aamuna ystävien pihalla

Ensimmäiseksi suunnistimme lähikylän markkinoille, joita kehuttiin kyläpaikassamme niin mahtaviksi, että sinne oli pakko mennä. Kylän keskustassa katudunvieri täynnä kojuja, joista löytyi lihaa, kalaa, juustoja, leipää, hunajaa… niin, no, ihan samat löytyvät omasta kylästämmekin, joten eikun tien päälle ja eteenpäin.  Navigaattoriin laitettiin kohteeksi Gap, ja Grenoblen ohitettuamme asetus TomTomissa muutettiin ’Vältä moottoriteitä’.  Jep, ja sitten tosiaan vältettiin.  Kun ei vielä tässä vaiheessa oltu ostettu uutta tiekarttaa kotiin unohtuneen tilalle, niin luotettiin vaan matopurkin ohjeisiin, joka ei ollut ihan ”kartalla” vaan kierrätti kapeita teitä ylös alas toista tuntia, ennen kuin vastoin kaikkia navigaattorin ohjeita kurvasimme nopeammalle tielle, ja vihdoin kolmen aikoihin saavuimme Gapiin. Matkailuautojen parkki löytyi keskustasta, yksi paikka vielä vapaana kuin meitä varten.  Kuitenkaan sunnuntai-iltapäivän takia hiljainen ja KUUMA kaupunki ei houkutellut jäämään, joten eikun eteenpäin.

Taidekaupan näyteikkuna Lourmarinissa

Lourmarinin linna

Ikkunaostoksilla Uzesissa

Oliivipuutarha

Nyt hakeuduime moottoritielle ja nokka kohti etelää. Isommat kaupungit eivät houkutelleet vaikka ajomatkan varrella olisivat olleet niin Aix-en-Provence kuin Marseillekin. Löysimme kartasta järvenrantakaupungin, jonne tähtäsimme illaksi. Manosquen kohdalta lähdimme pois moottoritieltä itään. Ajoimme isojen laventelipeltojen viertä, välillä vuorenrinnettä ja sitten taas sinisen järven rantaa, kunnes saavuimme Saint-Croix:in kylään Verdonin järven rannalle.  Itse kylä on rinteessä ja ihan rannassa alhaalla leirintäalue sekä uimarannat. Leirintäalue vaikutti mukavalta, sillä kunnallinen karavaaniparkki ei houkutellut asfalttikentällä ja ahtaudellaan.  Leirintäalueen respa oli mennyt kuudelta kiinni ja kello läheni kahdeksaa.  Ei hätiä mitiä, jo parkissa olevat hollantilaiset lainasivat meille avainkorttia ja pujahdimme sisään.  Auto parkkiin ja italenkille koirien kanssa, aurinko oli jo laskenut, mutta lämmintä vielä lähes +30.  Kapusimme ylös rinteessä olevaan kylään, joka oli kuin postikortista.  Siistit  vanhan näköiset talot  ja erittäin hyvin hoidettu muutenkin. Tuli jotenkin epätodellinen ole, että ollaanko Ranskassa ollenkaan.  Kylä muistutti jotenkin Las Vegasin jättihotelleihin rakennettuja kaupunkeja (Pariisia, Roomaa, Venetsiaa), jotka olivat juuri samanlaisia, steriilejä turistirysiä.  Saint Croix:issa oli hiljaista, pari ravintolaa auki, mutta ei mitään säpinää. Kotona surfailtuamme netissä osoittautuikin, että epäilyksemme piti paikkansa, kylä rakennettu 70-luvulla ja järvi on tekojärvi ja tehty vanhan kaupungin päälle!

Saint Croix

Pulikoimassa Verdonin järvessä.

Ihanat tytöt rannalla!

Ja komeat pojat!

Aamu valkeni jälleen yhtä helteisenä ja päätimme jäädä seuraavaksikin yöksi samalle paikalle, koska pitihän sitä hyödyntää järven läheisyyttä.  Aamiaisen jälkeen vaelsimme koirien kanssa rantaan, puiden alle varjoon, josta oli mukava käydä välillä uimassa ja viilentymässä.  Joku oli hylännyt sinne vanhan surffilautansa ja koirien kanssa meloskeltiin järvellä iltapäivään asti.  Loppupäivä meni helletttä pitäessä autolla, vasta illalla auringon sammuessa, jaksoimme kiivetä kylälle syömään.

 

Kaksi yötä  leirintä-alueella vietettyämme kurvasimme taas tien päälle ja suuntima länteen. Ensin pysähdyimme Lourmarin nimisessä pikku kaupungissa. Kävelimme helteessä vanhan kaupungin katuja pitkin ja  kiersimme paikalisen linnan puutarhaan ihmettelmään kauniita maisemia.  Jäätelöiden jälkeen otimme suunnaksi Nimesin, joka kuitenkin osoittautui ”suurkaupungiksi”  ja hankalaksi matkailuauton kanssa, joten jatkoimme  Uzèsin kaupunkiin, Nimesistä reilu kymmenen kilometriä pohjoiseen.  Aivan vanhankaupungin kupeessa oli suurehko viinitila, jonka pihalla oli matkailuautoparkki peruspalveluineen.  Pikainen kävelykierros vanhankaupungin laidalla tutustutti meidät suomalaisperheeseen, joka oli vuokranut Uzesista asunnon lomansa ajaksi jo kuudetta kertaa. Kaupunki sai kehuja koostaan, turvallisuudestaan ja palveluistaan.  Illallinen nautittiin keskusaukion terassilla, yhdellä noin kymmenestä, ja väkeä oli kokoontunut katsomaan Ranska-Ruotsi EM-futista.

Uzesin terassilla jalkapalloa

Aamulla vielä ennen pahimpaa hellettä teimme uuden kierroksen kaupungissa, ja keskusaukiolla oli vilkas toripäivä.  Mukaan tarttui luomuviinejä ja hedelmiä, ja kävimme hankkimassa vähän kesävaatettakin.

Uzesin toripäivä

Suunnaksi otettiin pikkuhiljaa pohjoinen ja tavoitteeksi Nyonsin kaupunki.  Matka sujui enimmäkseen pikkuteitä, ja vielä pienempiä teitä pitkin, sillä tietyöt olivat sulkeneet osan tiestä, jota meidän piti ajaa, ja päädyimme oikaisemaan tosi kapeaa maalaistietä viinitarhojen läpi…  Chateauneuf-du-Papessa piti poiketa, kun se matkan varrelle sattui, pienenpieni kylä, jonka jokaisessa talossa on vähintään kaksi viinimyymälää…  Ja kaikissa samat hinnat.  Helle ei armahtanut ulkona kävelijöitä ja auton viileys oli niin mukavaa, että jatkoimme matkaa sen enempää viineistä välittämättä.

Châteauneuf-du-Pape

Nyons saavutettiin illansuussa, kunnallinen parkki oli puomeilla suljettu, rekisteröitymisen jälkeen puomi avautui ja pääsimme ajamaan sisään.  Ja viimeisenä pääsimmekin, sillä perässämme tullut autokunta sai automaatista tylyn ilmoituksen, että parkki on täynnä! Seuraava parkki oli viiden kilometrin päässä keskustasta, kun meiltä  oli vain 500 metriä.  Ja taas odotettiin, että aurinko painui alas. Sillä aikaa lähi-Carrefour tarjosi illallistarpeet ja ruokalevon jälkeen lähdimme tutustumiskierrokslle kaupunkiin.  Aluksi se näytti ihan tavalliselta ranskalaiselta pikkukaupungilta, mutta vanhakaupunki yllätti jälleen.  Talot olivat rakennettu rinteeseen sikin sokin, ja välissä pikkuruisia kujia ylös ja alas, kaariholvia vähän isompien talojen kivijalassa ja kaiken kruunasi talojen ylle kukkulalla kohoava mahtipontinen kappeli.  Ilta oli jo pimentynyt, ennenkuin pääsimme ulos vanhoilta kujilta ja laahustimme yöpuulle autoon.

Nyonsin kappeli kukkulalla

Aamusta olikin sitten meteliä ja mäiskettä viereisillä kaduilla, Nyonsissa oli vuorostaan markkinat. Emme lähteneet enää keskustan torin ihmistungokseen, vaan aamuauringon jo polttaessa pohjoismaalaisia ihosolujamme, teimme päätöksen lähteä hakemaan viileämpää ilmaa korkeammalta, ja TomTomin suuntima  asetettiin Albertvilleen.  Nyonsista lähdimme nousemaan ensin Dien kaupunkiin, ja sieltä kohti Col de Roussesta, joka sijaitsee reilun kilometrin korkeudessa Vercorsin alueella. Dien jälkeen pysähdyimme lounastamaan vuoristotien pysähdyspaikalle ja näimme kolme korppikotkaa kiertelemässä jykevän näköisinä vuorenrinnettä. Pysähdyspaikkamme infotaulu  kertoi juuri näistä jättilinnuista.

Auton nokka kohosi yhä ylemmäs neulansilmätietä ja hyvin kotoisia vuoristomaisemia oli edessämme Provencen tasankojen jälkeen.  Col de Roussetissa ilma oli ihanan raikasta ja päiväkahvit nautimme hiihtokeskuksen baarin terassilla postikortteja kirjoittaen.

Ei ihan heti ohiteta näissä mutkamäissä

Alamäki muutti maisemat täysin.  Olimme nyt siirtyneet vuorijonon pohjoispuolelle, jossa ei enää oliivit ja laventelit kasvaneet. Tilalle tulivat suuret saksanpähkinäpuuviljelmät.  Vaikuttavat puurivistöt mullalle karhennetulla pellolla vahvistivat, että täältä ne suuret saksapähkinät tulevat, joita koko talven kaupoissa myydään.  Olimme matkalla Grenoblen kautta määränpäähämme, mutta ennen Grenoblea oli vielä monta mutkaa ja neulansilmää  alaspäin pikkukylien läpi, ja vuoren rinteillä tie oli kaivettu parinkymmenen metrin pituisiin tunneleihin, kapeisiin ja mataliin, mahduimme kyllä läpi, mutta rekoilla ei näille teille ollut mitään asiaa.

Moottoritie kuljetti meidät sujuvasti Grenoblen ohi, kahvitauko  ennen ensimmäistä tietullia ja silloin ropsahtelivat ensimmäiset sadepisarat ukkosen kera.  Kohti Albertvilleä taustapeilissä välkkyi salamat mustien pilvien seassa, ja ajoimme kuin karkuun sadetta.

Albertvillen parkkiin ajettiin keskustan läpi, jossa oli alkamassa joku musikkitapahtuma, tosin roudarit peittivät laitteita parhaan kykynsä mukaan, sillä meidän perässämme tuli laaksoa pitkin varsinainen sadeseinämä.  Matkailuautoparkki oli hieman sivussa ja ylempänä keskustasta, iso asfalttikenttä, jossa pari työkonetta levitti hiekkaa…  Ei ollut yhtään houkutteleva, vaikka reunalla oli viisi autoa jo parkissa.  Hetken mietittyämme ja todettuamme, ettei paikka ole mukava ollenkaan, ei ihmisille, eikä koirille, nostimme kytkintä ja ajoimme seuraavaan kaupunkiin, Uzineen.  Vanhan asemarakennuksen (turisti-info) vieressä oli parkkipaikka ja matkailuautojen huoltopiste sekä WC:t ja suihkut, ja siinä vedimme käsijarrun kiinni. (Meinasin kirjoittaa, että heitimme ankkurin…)  Kaupungissa ei ollut mitään nähtävää, vastapäisestä Carrefourista haettiin illallistarpeet ja sittne otettiin rennosti ilta-auringosta nauttien.  Albertvillestä tuli Uzineen matkaa reilut kaksikymmentä kilometriä, mutta ukkonen ja sade lienee jäänyt sille matkalle, koska saimme sadetta vasta yöllä.

Kotoisia maisemia

Viimeinen päivä ja  koordinaatit kohti kotia pitkin kaunista Annecyn järven rantaa ja sieltä moottoritielle.  Auton purkaminen ja siivoaminen ja palautus takaisin vuokraamoon. Mukava viikko takana, vaikka välillä oli liiankin kuumaa, ei liikaa ruuhkaa missään ja autolla on todella vaivaton liikkua Ranskassa.  Jäi tässä kipinä kytemään, josko sittenkin hankkisi oman…

Matalia tunneleita

Tässä tarkka matkareittimme, kilometrejä kertyi noin 1400;

Kuvia ja lisätietoja autosta tulee seuraavassa postauksessa

Mainokset

Read Full Post »

Ja taas kaikki hitit perakkain!!!

Read Full Post »

Lauantaina teimme automatkan tutustuen lähiseudun pikkukyliin.

Vulbens, laakson länsipäässä rinteellä, viini- ja hedelmätarhoja täynnä ja näkymät itäänpäin ovat hienot. Vuache-vuoren eteläpuolella taas on korkeita kukkuloita ja matalia laaksoja, joista ei näe ympäröiviä maisemia kovinkaan hyvin, mutta kylät ja taajamat ovat erilaisia ulkonäöltään, enemmän perinteisiä, kuin omalla kotiseudullamme. Frangyssa kiertelimme ja totesimme kaupungin hieman nuhjuisen näköiseksi. Suunnistimme edelleen pikkuteitä pitkin Cercieriin, josta löytyi jälleen suuria hedelmätarhoja, sieltä Annecyn pohjoispuolelta Groisyyn ja edelleen Thorens-Glieresiin. Siellä sade yllätti meidät ja kävimme Petit Casinossa hankkimassa vähän lounastarpeita, jotka söimme autossa. Kello oli niin paljon (15:00), ettei mikään lounaspaikka enää tarjoillut ruokaa maan tavan mukaan.

Matkamme jatkui ylöspäin kapeaa ja mutkaista tietä. Nousimme Plateau de Glieresille, josta löysimme vaikuttavan monumentin Ranskan vastarintaliikkeen muistoksi. Ylänkö oli vuoden 1944 alussa merkittävä paikka, jonne liittoutuneet pudottivat lentokoneesta täydennyksiä vastarintaliikkeelle ja siellä käytiin myös taisteluita Saksan armeijan ja vastarintaliikkeen välillä. Paikka on suosittu ulkoilualue patikkareitteineen  ja talvella varmaan murtsikkahiihtoa ja lumikenkäilyä. Mukavan näköisiä ravintoloitakin oli ainakin neljä.

Glieresin tervetulotoivotus

Ei ihan vielä ylängöllä

Tästä se alkaa

Vaelluskartta

Vastarintaliikkeen muistomerkki

Kaatuneiden muistoksi

Itään tasangolta

Ylängöltä laskeuduttiin itäpuolelta alas sitten todella kapeaa ja mutkaista tietä, sinne ei ole asiaa linja-autoilla tai matkailuautoilla, hyvä, että kaksi henkilöautoa mahtuu kohtaamaan toisensa. Olimme lähellä La Cluzasia, yhtä suosittua laskettelukeskusta, mutta kurvasimme alas Bonnevilleen ja moottoritielle takaisin kotiin. Uusia maisemia ja kyliä tuli nähtyä, eikä ollenkaan kaukana Genevenlaaksosta.

Read Full Post »

Kuutamokuvia

Mont Blanc

Geneven valot ja taustalla Mont Saleve

Read Full Post »

Koirat säntäilivät eestaas huomatessaan isäntäväen pakkaavan reppuun vesipulloja ja purtavaa, ja siinä vaiheessa, kun vaelluskenkiä vedettiin jalkaan alkoivat ne jo ulvomaan. Koirat tiesivät pääsevänsä mukaan. Me Inkun ja Viivin ja Väinön kanssa jäimme suosiolla kotivahdeiksi. On tullut jo noita rinteitä tarvottua ihan tarpeeksi.

Tuttavapariskunnan  kanssa startattiin korkeuksia kohti alkumatka autolla. Noin kilometrin korkeuteen auto parkkiin, monoa toisen eteen ja ylämäkeen! Ylis veti emäntää kuten tavallisesti, mutta tällä kertaa ei haitannut, kun ylämäkeen noustiin. Sää oli aurinkoinen, mutta viileni mitä ylemmäs päästiin. Pari kertaa istahdettiin juomaan ja tankkaamaan vähän lisäenergiaa  manteleista ja suklaasta. Viimeinen nousu kannatti, koska sieltä avautui koko Geneven laakso ja näkymät aina Lausanneen asti.

Neljä tuntia vierähti tällä retkellä. Kotona odotti herkullinen hernesoppa ja pannukakku nälkäisiä kulkijoita!

Täällä kavuttiin:

http://maps.google.com/maps?t=k&ie=UTF8&ll=46.324653,6.007751&spn=0.003564,0.012628&z=17

Read Full Post »

Crozetin kylässä tänä aamuna…  Kokoontumisajot vanhoille ja vähän uudemmillekin autoille ja tärkeintä tietysti oli ystävien tapaaminen ja lounas ulkona auringossa !

Read Full Post »

Sukulaistädit  Suomesta mies mukanaan visiteerasivat kolme päivää meitä viihdyttäen ja päin vastoin! Tuliaisiksi saimme matkalaukullisen ruisvarrasleipää ja emäntä kauniin maripaidan! Niin ja eno  puolisonsa kanssa lähettivät tätien mukana ihanan lasista tehdyn Saimaan norpan ja kuutin kiven päällä. Terveisiä Puumalaan!

Ohjelmaa riitti ja sääkin näytti parhaat puolensa, ja jopa kuningatar Mont Blanc näyttäytyi koko kauneudessaan eilen.

Tiistaina Cernissä, keskiviikkona Montreuxissa Mannerheimin puistossa palmujen alla, torstaina miehet menivät menojaan ja naiset viettivät mukavan iltapäivän Divonnessa kahvitellen emännän suomalaisen ystävättären luona. Illalla hurautettiin vielä katsomaan Geneven pakolliset nähtävyydet; suihkulähde, kukkakello ja YK:n pääportin lippumeri.  Perjantaina tehtiin tulias-ostoksia Thoiryn ostarilla ja Carrefourin isossa marketissa. Matkalaukut täyttyivät juustoista, arnikkivoiteesta, Steviasta ja tietysti vähän ranskalaista kevätmuotiakin löytyi!

Tänään illalla oli sitten hyvästien aika ja vieraat lähtivät sinivalkoisin siivin kotisuomeen. Seuraavista vieraista ei ole vielä tietoa, joten jännityksellä odotellaan kuka ilmoittautuu….

Morgesin tulppaaneja

Yksi tämän kevään sadastatuhannesta

Tummia sävyjä

Onko punaisempaa ?

On, tämä !

Kohti Montreuxia

Näkyykö sitä laivaa ?

Hmh...

Kuka tunnistaa ?

Entäs tämä ?

Ja sitten helppoja...

Unikkoja !

Lisää unikkoja !

Mitä se Freddie tuulettaa ?

Osataan sitä täälläkin tuulettaa !

Kukka ja mehiläinen

Muotokuva

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: