Hejsan igen, det är Ingrid !
Tuo Jeanper taitaa olla vähän hurahtanut, kun sen mielessä liikkuu pelkästään ruoka ja herkut. Viime viikolla se vilkuili televisiosta Ratatouille-nimistä elokuvaa ja rupesi miettimään, että olisiko se voinut olla entisessä elämässään kenties huippukokki jossain ravintolassa Pariisissa… Nej, men glöm det ! – Vaikka mistä sitä tietää, kun se ei muista mitään ajasta ennen adoptiotaan ja innoissaan se kommentoi koko ajan keittiötouhuja täällä.
Kun seuraa isäntäväkeä keittiössä, huomaa, että viineistä ne eivät ymmärrä mitään! Isäntä avaa viinipullon, maistaa sitä – ja sitten tulee arvio; ’joo, punkkua’ tai ’ihan ookoo’ tai ’äähh, tää on hapanta…’ Siinä ei paljoa bukeeta (bouguet) kuvailla. Valkoviinit herättävät ehkä vähän enemmän keskustelua, mutta niitäkään ei tässä keittiössä ylistetä. Eipä se meitä Ingridin kanssa haittaa, mutta yhdestä asiasta olemme tässä talossa ihmisten kanssa samaa mieltä, nimittäin JUUSTOT! Ne ovat jotain aivan mahtavaa, niiden nauttiminen korvaa viinien lipittämisen, ja mikäs sen parempaa, ei ole pää kipeä seuraavana aamuna, vaikka olisi syönyt itsensä ähkyyn juustoja ! Isäntäväki kun on lisäksi taipuvaisia migreeniin silloin tällöin, ja taitaa punaviini olla yksi sen aiheuttaja.
Men nu fortsätter Jeanper …
Pääsin mukaan ruoka- ja viinimessuille, jotka järjestettiin kylässämme jo 16. kerran. Messuhalli oli täynnä ravintoloita ja messuosastot esittelivät kilvan omia tuotteitaan; viinejä, juustoja, makkaroita ja ynnä muita herkkuja lähiseuduilta. Kaikkiaan 11 ravintolaa myös tarjoili herkkujaan; etanoita, ostereita, raclettea, fondueta, hanhenmaksaa, ihan kaikkea, mikä mielletään ranskalaiseen keittiöön kuuluvaksi. Ei kuitenkaan Cuisine Nouvellea, vaan ihan kunnon annoksia ja kokonaisia ateriakokonaisuuksia. Jokaisena iltana on hallin pysäköintialue ollut täynnä autoja, kun vierailijat ovat tulleet syömään.
Lista näytteilleasettajista: gastro2010_exp_261010
Nougat Montelimarista
Ost !!!
Kesän makuja
Pancetta, härligt...
Viinejä oli tarjolla kaikkialta Ranskasta. Punaista, valkoista, roseeta, samppanjaa sekä erilaisia liköörejä sai maistella (déguster les vins). Tyypillisesti osastolla tarjotaan kolmea erilaista viiniä maisteltavaksi ja niistä saa tehdä tilauksen, yleensä ostomäärä oli 4+4+4 tai 6+6+6 pulloa. Hmh… punaviineistä halvin pullo on yleensä n. 40 euroa ja kallein 90 euroa, niin kyllähän viineille hintaa tulee. Ja maistelurituaali on aina samanlainen; lasiin kaadetaan muutama sentti viiniä, se siemaistaan suuhun ja maiskutellaan ja nuuhkitaan, sitten sylkäistään saaviin pois. Sen jälkeen arvioidaan myyjän kanssa makua ja tunnetta, jonka viini saa aikaiseksi. Ja sama toistuu jokaisen lasillisen jälkeen. Periaatteessa viinien maisteluiden jälkeen kaikki ovat edelleen ajokunnossa. Mitä nyt sitten messujen ruokailun yhteydessä tulee juotua viiniä…
Chateau neuf du Pape
Isäntä ei kuitenkaan inostunut viinimyyjien ylistävistä lauseista punaviinien kohdalla, koska kaikki ne maistuivat samalle punkulle… Minä kyllä olin tyytyväinen eri viinien tissutteluun. Valkoviinit taas herättivät enemmän tunnetta ja keskustelua, ja niitä kertyikin kotiin vietäväksi seitsemän pulloa ! Alsacen Riesling ’Lucien Gantzer Goldert’ 2006 on hyvä ruokaviini, tietysti kalan kanssa, hanhenmaksalle löytyi makeaa ja hedelmäistä Les Terraces de Rubens viiniä vuosilta 2007-2009.
Herkkuruokavalikoima sai veden kielelle; punaviinifilettä, italialaista Pancettaa, oliiveja ja tapenadea, aurinkokuivattua tomaattia, Montelimarin nougata. Lista on pitkä… Ja tottakai juustoja, Comtea, Tommea (Abondance) ja eikä messuja ilman paikallista Bleu de Gexiä.
Bleu de Gexin veljeskunta
Ja veljeskunnan vanhin...
Kansainvälisyyttä mesuille toi kanadalainen osasto, jossa oli kaupan kuivattuja karpaloita ja muita naposteltavia, mutta suurimman osan myyntiartikkeleista muodostivat erilaisten pienpanimoiden oluet, yksi oli nimetty ’La pisse de caribou’, ei tosiaan tehnyt mieli maistaa.
Nej tack !
Toinen kansainvälinen tuulahdus oli Bar de Maori, jonka läsnäoloa sai ihmetellä, sen toiminnassa haiskahti vähän rahastamisen maku. Muutama pöytä ja pari kaislaseinää, baarimikkona tosin toimi hyvin maorin näköinen hemmo…
Tane, Uudesta-Seelannista
Kotiin palattuamme minulla oli hieman vaikeuksia päästä kiipeämään parvelle, Ingrid ilkkui jostain viinipisaroista viiksissäni, mutta ei se sitä ollut, väsytti vain pitkä päivä siellä kahdensadan metrin päässä… Isäntäkin vajosi koomaan sohvalle pariksi tunniksi… Illalla mietittiin niitä herkkuja, joita oli nähty, ja todettiin, että ei niitä tarvitse hakea kaukaa, kaikkia löytyy lähikaupasta maanantaina !
Read Full Post »
Ottopoika Pariisista 