Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for marraskuu 2010

Pakkasta !

Ei ole ennen oltu näin kylmässä…  Ingrid nukkui huonosti yöllä, väitti, että oli liian lämmin, mutta kyllä minulle uni maistui.  Ja ulkona paukkui -13 asteen pakkanen !  Viiksikarvat huurteessa istuttiin aamulla autoon isännän lähtiessä töihin.  Kuulimme, että kotikylämmekin oli viime yönä saanut 10 sentin lumipeitteen, eli takaisin kun mennään, niin toivottavasti sama valkoisuus jatkuu.

Tänään on täällä Etelä-Suomessa paistanut aurinko, matatalta, eikä lämmitä yhtään, mutta valoisaa sentään.  Ero on huomattava kotiseutuun verrattuna, kun siellä aurinko lämmittää vuoden ympäri, talvellakin.

Tässä tällä kertaa, katsotaan, mihin nyt ehdimme tällä reissulla.

Mainokset

Read Full Post »

Suomeen, Suomeen jeee

Pääsemme taas matkalle Suomeen ja siellä onkin nyt talvi. Isäntä meni edeltä tänään ja me emännän kanssa huomenna. Pikavisiitille taas, valitettavasti. Nyt kuulemma käymme vähän eri paikoissa kun viimeiksi. Kaikkien luo ei taas millään ehdi, mutta mummia ainakin käydään piristämässä pari kertaa!

Meillä on Ingridin kanssa tiedossa taas aikamoinen haisumatka, kun emäntä pakkaa meidät juustojen kanssa samaan kapsäkkiin. No saattaapi olla että vähän maistellaankin. 😉

Read Full Post »

Sunnuntaina oli Ingridin vuoro päästä tuulettumaan Geneveen! Minä jäin sovinnolla kotiin ja väsyttikin vielä nuo oman kylän viininmaistajaiset sen verran, että taisi mennä torkkuessa koko sunnuntai. Kertokoon Inkku itse hur kiva det var på mässan!

Joodo, ne olivatkin jättemessut med allt möjligt mellan himmel och jord! Väkeä valtavasti, mutta onneksi tilaakin oli ettei tullut klaustrofobiaa. Ensin luulin, että ovatko nämä mööpelimessut, kun oli soffaa ja sänkyä, kirjahyllyä ja keittiönkalusteita, kaikkea kodin sisustukseen. Mutta yläkerrassa olikin ihan muuta!

Isäntä istahti ensimmäisenä sushibaariin herkuttelemaan ja minä jäin myös. Muu väki lähti kiertelemään. Näin valtavan linnun, jonka isäntä tiesi olevan valkopäämerikotka. Se oli Geneven Hockeyseuran maskotti ja istui rouvan kädellä. Yht’äkkiä se lehahti lentoon ja minulta meinasi sushit mennä väärään kurkkuun. Siipien väli oli ainakin kaksi metriä ja se lensi matalalla miehen luo ja takaisin rouvalle.

Kotieläimet olivat kaikkein parasta, oli lampaita, pukkeja kanoja, kukkoja, pikkutipuja, hanhia ja erikoisen näköisiä pulujen ja kanojen risteytyksiä.  Toinen toistaan herkullisimpia juusto- kinkku- hanhenmaksa- ja viiniosastoja. Uusia ja vanhoja autoja, mopoja ja moottoripyöriä, turkkeja ja naisten vaatteita, hierontaa ja kosmetiikkaa, koruja ja lasten leluja, kodin elektroniikkaa, makeisia ja tietysti iso osasto joulukrääsää..  Ja kaikki oli tietysti messutarjouksena myynnissä. Alakerrassa oli vielä iso antiikkitavaroiden osasto, jossa emäntä viihtyi. Toiseksi parasta oli valtava karuselli, jonne olisin niin mielelläni mennyt, mutta kun kukaan ei lähtenyt kaveriksi niin en yksin uskaltanut.

Ulkona oli tullut jo pimeä, kun tallustimme autolle. Jaloissa tuntui viiden tunnin kävely, mutta muuten ihmettelimme ajan kulua!

HUH !

Se näki mut, ihan varmasti...

Ja sitten vauhtia, jossain palaa!

Tänne en päässyt, höh...

Käsityönäytös eläinten keskellä

Pääsiäiseen on vielä aikaa

Ja mikä on kampaajanne nimi ?

Kanapulu eli kapu, hih... Edellinen taisi olla kanasuti, hah hah !

Poreammehuvimaja, ihan kiva

Ja kylpyyn isoäitisaippuaa, vai saippuaa isoäidille ?

Read Full Post »

Luulimme jo, että kesällä pihallamme käynyt säälittävä kapinen kettu oli kuollut. Mitä vielä! Tänään se hiipi yllättäen pihallemme. Ensin luulimme että se oli toinen kettu, koska häntä oli tuuhea ja tumma. Tarkemmin tuijoteltuamme sillä näkyi vielä kapin jälkiä kyljissä, mutta häntä ja osa takapuolta oli jo saanut uuden tumman karvapeitteen.

Isäntä vie ketulle vähän syötävää niin toivottavasti saamme huomenna siitä vähän kuvia.

Read Full Post »

Ratatouille

Hejsan igen, det är Ingrid !

Tuo Jeanper taitaa olla vähän hurahtanut, kun sen mielessä liikkuu pelkästään ruoka ja herkut. Viime viikolla se vilkuili televisiosta Ratatouille-nimistä elokuvaa ja rupesi miettimään, että olisiko se voinut olla entisessä elämässään kenties huippukokki jossain ravintolassa Pariisissa…  Nej, men glöm det !  – Vaikka mistä sitä tietää, kun se ei muista mitään ajasta ennen adoptiotaan ja innoissaan se kommentoi koko ajan keittiötouhuja täällä.

Kun seuraa isäntäväkeä keittiössä, huomaa, että viineistä ne eivät ymmärrä mitään!  Isäntä avaa viinipullon, maistaa sitä – ja sitten tulee arvio;  ’joo, punkkua’ tai ’ihan ookoo’ tai ’äähh, tää on hapanta…’  Siinä ei paljoa bukeeta (bouguet) kuvailla. Valkoviinit herättävät ehkä vähän enemmän keskustelua, mutta niitäkään ei tässä keittiössä ylistetä.  Eipä se meitä Ingridin kanssa haittaa, mutta yhdestä asiasta olemme tässä talossa ihmisten kanssa samaa mieltä, nimittäin JUUSTOT! Ne ovat jotain aivan mahtavaa, niiden nauttiminen korvaa viinien lipittämisen, ja mikäs sen parempaa, ei ole pää kipeä seuraavana aamuna, vaikka olisi syönyt itsensä ähkyyn juustoja ! Isäntäväki kun on lisäksi taipuvaisia migreeniin silloin tällöin, ja taitaa punaviini olla yksi sen aiheuttaja.

Men nu fortsätter Jeanper …

Pääsin mukaan ruoka- ja viinimessuille, jotka järjestettiin kylässämme jo 16. kerran.  Messuhalli oli täynnä ravintoloita ja messuosastot esittelivät kilvan omia tuotteitaan; viinejä, juustoja, makkaroita ja ynnä muita herkkuja lähiseuduilta. Kaikkiaan 11 ravintolaa myös tarjoili herkkujaan; etanoita, ostereita, raclettea, fondueta, hanhenmaksaa, ihan kaikkea, mikä mielletään ranskalaiseen keittiöön kuuluvaksi.  Ei kuitenkaan Cuisine Nouvellea, vaan ihan kunnon annoksia ja kokonaisia ateriakokonaisuuksia. Jokaisena iltana on hallin pysäköintialue ollut täynnä autoja, kun vierailijat ovat tulleet syömään.

Lista näytteilleasettajista: gastro2010_exp_261010

Nougat Montelimarista

Ost !!!

Kesän makuja

Pancetta, härligt...

Viinejä oli tarjolla kaikkialta Ranskasta. Punaista, valkoista, roseeta, samppanjaa sekä erilaisia liköörejä sai maistella (déguster les vins).  Tyypillisesti osastolla tarjotaan kolmea erilaista viiniä maisteltavaksi ja niistä saa tehdä tilauksen, yleensä ostomäärä oli 4+4+4 tai 6+6+6 pulloa.  Hmh…  punaviineistä halvin pullo on yleensä n. 40 euroa ja kallein 90 euroa, niin kyllähän viineille hintaa tulee. Ja maistelurituaali on aina samanlainen; lasiin kaadetaan muutama sentti viiniä, se siemaistaan suuhun ja maiskutellaan ja nuuhkitaan, sitten sylkäistään saaviin pois.  Sen jälkeen arvioidaan myyjän kanssa makua ja tunnetta, jonka viini saa aikaiseksi.  Ja sama toistuu jokaisen lasillisen jälkeen. Periaatteessa viinien maisteluiden jälkeen kaikki ovat edelleen ajokunnossa. Mitä nyt sitten messujen ruokailun yhteydessä tulee juotua viiniä…

Chateau neuf du Pape

Isäntä ei kuitenkaan inostunut viinimyyjien ylistävistä lauseista punaviinien kohdalla, koska kaikki ne maistuivat samalle punkulle…  Minä kyllä olin tyytyväinen eri viinien tissutteluun.  Valkoviinit taas herättivät enemmän tunnetta ja keskustelua, ja niitä kertyikin kotiin vietäväksi seitsemän pulloa ! Alsacen Riesling ’Lucien Gantzer Goldert’ 2006 on hyvä ruokaviini, tietysti kalan kanssa, hanhenmaksalle löytyi makeaa ja hedelmäistä Les Terraces de Rubens viiniä vuosilta 2007-2009.

Herkkuruokavalikoima sai veden kielelle; punaviinifilettä, italialaista Pancettaa, oliiveja ja tapenadea, aurinkokuivattua tomaattia, Montelimarin nougata.  Lista on pitkä…  Ja tottakai juustoja, Comtea, Tommea (Abondance) ja eikä messuja ilman paikallista Bleu de Gexiä.

Bleu de Gexin veljeskunta

Ja veljeskunnan vanhin...

Kansainvälisyyttä mesuille toi kanadalainen osasto, jossa oli kaupan kuivattuja karpaloita ja muita naposteltavia, mutta suurimman osan myyntiartikkeleista muodostivat erilaisten pienpanimoiden oluet, yksi oli nimetty ’La pisse de caribou’, ei tosiaan tehnyt mieli maistaa.

Nej tack !

Toinen kansainvälinen tuulahdus oli Bar de Maori, jonka läsnäoloa sai ihmetellä, sen toiminnassa haiskahti vähän rahastamisen maku.  Muutama pöytä ja pari kaislaseinää, baarimikkona tosin toimi hyvin maorin näköinen hemmo…

Tane, Uudesta-Seelannista

Kotiin palattuamme minulla oli hieman vaikeuksia päästä kiipeämään parvelle, Ingrid ilkkui jostain viinipisaroista viiksissäni, mutta ei se sitä ollut, väsytti vain pitkä päivä siellä kahdensadan metrin päässä…  Isäntäkin vajosi koomaan sohvalle pariksi tunniksi… Illalla mietittiin niitä herkkuja, joita oli nähty, ja todettiin, että ei niitä tarvitse hakea kaukaa, kaikkia löytyy lähikaupasta maanantaina !

Read Full Post »

Ingrid tässä eräänä iltana norkoili syötävää, kun isäntäväellä oli vieraana hollantilaisia.  Juustojen tuoksujen houkuttelemana Ingrid kipitti pöydän alle koirien seuraan odottelemaan makupaloja. Pöydästä ei anneta mitään koirille, mutta isännältä välillä ”tipahtaa” jotain…  No, ihmiset keskustelivat Joulusta, joka sai Ingridin hämmästelemään niin, että hänen oli pakko tulla herättämään minut parvelta kuuntelemaan, mistä puhuttiin.

Joulun vieton Euroopassa aloittaa Hollanti, jossa Sinterklaas ja Zwarte Piet (joulupukki ja Musta Pekka) tulee joulukuun 5. päivä jakamaan lahjoja.

Saksassa Weihnachtsmann tai Nikolaus kiertävät joulukuun 6. päivä kertomassa Joulusta mukanaan Knechtruprecht (pukin apulainen), mutta lahjat annetaan vasta aattona tai Joulupäivänä.

Itävallassa joulupukkina toimii piispa Nikolaus ja hänen kanssaan kulkee Mustan Pekan serkku, Krampus-niminen musta paholainen. Krampuksella on mukanaan tyhjä hiilisäkki. He kulkevat 6. joulukuuta yhdessä talosta taloon kyselemässä, ovatko lapset olleet kilttejä. Kilteille Pyhä Nikolaus antaa lahjan (hedelmiä tai makeisia) ja tuhmat tuodaan ovelle Krampuksen nuhdeltavaksi. Jos on ollut todella tuhma, Krampus saattaa sulkea hiilisäkkiinsä hetkeksi.  Ikkunalaudalle jätetyistä tyhjistä sukista ja kengistä löytyy aamulla pieniä lahjoja ja makeisia.

Länsi-Eurooppa viettää muutoin Joulua perinteisesti noin 24.-25. joulukuuta, tosin sillä erotuksella Suomen tavoista, että Jouluaatto on normaali työpäivä.

Espanjassa on kuitenkin vielä erilaiset tavat; Jouluaaton vietto sujuu kuten lauantain yleensäkin, ruokailu on juhlavampi.  Lahjat saadaan vasta tammikuun 5. päivä loppiaisaattona, jolloin kolme itäisen maan tietäjää, Los Reyes, saapuvat tuoden lasten joululahjat! Kolme tietäjää (tai Kolme Kuningasta, niin kuin heitä myös kutsutaan) ovat Caspar, Melchior ja Balthasar. He saattavat vierailla kaupungissa jo aiempinakin päivinä jakaen makeisia, jututtaen lapsia ja kysellen heidän lahjatoivomuksiaan.

Katalonian jouluperinteeseen kuuluu vielä yksi erikoisuus; Tió de Nadal. Se on tyypillisesti kahdella tai neljällä tikkujalalla seisova halko, johon on maalattu pyöreä leveästi hymyilevä naama. Tió pannaan joulukuun alussa esille kotiin sekä ruokitaan ja peitellään joka yö, ettei sille tulisi nälkä ja kylmä. Jouluna sitä hakataan kepeillä ja sen käsketään ”kakata” lahjoja… Voi härreguud ! Laulun loputtua halkoa peittävän peiton alta otetaan lahja ja avataan se. Tämän jälkeen laulu aloitetaan uudelleen alusta.

Eikä siinä kaikki ! Kodeissa rakennetaan toinen toistaan hienompia jouluseimiasetelmia ja niistä löytyy aina hahmo nimeltään Caganer !

Ja tästä ei kyllä tule kuvaa takaapäin !

Jutut menivät jo siihen, että Ingrid rupesi voimaan pahoin, eikä minullakaan ollut enää nälkä, vaan karkasimme yläkertaan, ettei olisi tarvinnut kuunnella enempää Jouluperinteitä…  Saa nähdä, mitä isäntäväki keksii meidän jouluviettoon.

Read Full Post »

Tänään nukuttiin pitkään, vaikka aurinko paistoi niin lämpimästi. Me jo ihmettelimme eivätkö meinaa nousta ollenkaan, kunnes naisväki ilmestyi keittiöön touhuamaan supattaen. Tytär lähti boulangeriin ja emäntä laittoi aamiaista tarjottimelle.  Paikallisen leipomon muhkeita croisantteja ja ihanan pieniä leivoksia ainakin kuusi, eli meillekin varmaan riittäisi. Sitten marssittiin makuuhuoneeseen, jossa isäntä oli jo herännyt.  Ja olihan herkkuja, yhdessä oli oikeaa KULTAA!  Ihan totta!  Viikset väpätten tuijotimme sen kiiltelyä suklaan pinnalla, ja sitten isäntä hotkaisi sen suihinsa.  Hö, olis se voinut jättää meille vähän siitä reunasta.

Mmmm....

On se, kultaa...

Kun reppuun pakattiin termos- ja vesipullo niin koirat alkoivat malttamattomina koheltaa edestakaisin. Porukka pääsi mukaan retkelle ylös Vesancyn kylään ja sieltä lehmien ja liukumiinojen läpi ylemmäs missä liitovarjoilijat ja pienoislennokit jo lensivät korkeuksissa. Tuuli puhalsi lounaasta tuoden pilviä taivaalle, mutta lämmintä oli. Täällä säätila voi muuttua muutamassa tunnissa täysin päinvastaiseksi, mutta nyt eteläinen ilmavirtaus tuonee vain sateen huomiseksi.

Tuulista, mutta kaunista

Ulkoiluvarusteet kelin mukaan...

Vanharouva keräsi kenkäheiniä

Pyöräilijöitä riitti, toiset hikoili ylämäkeen, toiset paahtoivat alas vauhdilla

Isojen poikien leluja

Korjaan, isojen poikien ISOJA leluja !

Varjo maassa, miten sen saisi ylös ?

Sitten varjo ilmassa, mutta lentäjä maassa

No NYT onnistui !

Jiihaa !!

Suloa harjattiin

Ja Ulysses saikin osakseen nyppimistä

Olisi tuossakin vähän nyppimistä...

Uunissa kypsyi ulkoilun aikana porsaanpaisti juuresten kanssa, perusruokaa, mutta tietysti runsaasti tuoreilla yrteillä maustettuna.  Omalla terassilla kun rosmariini ja muut yrtit jatkavat kasvukautta.  Kaikki vajosivat iltapäiväunille ruokailun jälkeen ja Ingridin kanssa kipaisimme parvelle ihmettelemään uutta asukasta.  Hmh, ei se puhunut, eikä liikahtanutkaan, seisoi vaan virnistys naamallaan ja sukset kainalossa. Kumma tyyppi. Inkku kyllä ihaili sen valkoista partaa ja vihjaili, että sellainen sopisi minullekin.  Jaahas…

Tällainen ilmestyi taloon...

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: