Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘sveitsi’ Category

No huh huh, onpas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta 😦

Vuosi on jo pitkällä, hiihtolomat ja pääsiäiset vietetty, ja viikot ovat kuluneet normaalissa arjessa.  Säät ovat olleet aluksi talviset, kuten vuodenaikaan kuuluu, sitten maaliskuun lopussa tuli yhtäkkiä kesä, lämpötilat olivat kahdenkymmenen plusasteen tietämillä, talvivaatteet pakattiin pois ja siirryttiin shortseihin, ja sitten tuli se keväinen kylmyys takaisin.  Nyt on satanut viikon, ja seuraavat kymmenen päivää on luvassa sadetta, tosin lämpötilojen pitäisi nousta näistä viiden asteen lukemista pitkälle toisellekymmenelle ensi vikon aikana.  Luonto on vihreä, puissa alkaa olla lehdet ja hevoskastanjat kukkivat kohta.  Mutta kirsikat, jotka olivat kukassa lämpöisellä jaksolla, eivät varmaan saa marjoja valmiiksi kylmästä johtuen.  Saa nähdä, onko meillä pulaa marjoista ja hedelmistä tänä vuonna.

Laskettelua harrastettiin omassa lähirinteessä useamminkin ja muutaman kerran Flainessa.  Kelit vaihtelivat hyytävistä pakkasista (-28) lähes helteisiin aurinkokeleihin, jolloin olisi t-paitakin riittänyt.  Ja näiden kelien välillä oli vain viikko…  Nyt on kuluneen viikon aikana tullut Jurallekin jopa 40 senttiä uutta lunta kilometrin korkeudesta ylöspäin, mutta rinteet ovat siellä jo kiinni.  Flainessa olisi kautta vielä auki tämän viikon, mutta nilkoissa roikkuvat pilvet estävät sinne menemisen.

Koirat nauttivat keväästä, vaikka sateet vähentävät niiden ulkoiluhaluja.  Ylis on rauhoittunut paljon, sitä voi pitää vapaana jo melko hyvin metsässäkin, tosin se ei kuuntele kutsuja, paitsi ymmärtää komennon ’paikka’.  Silloin se pysähtyy odottamaan, jos nyt ei satu olemaan jonkun tuoreen hajun jäljillä…

Kesäsuunnitelmia ei ole tehty vielä ollenkaan, odotellaan, miten isännän työasiat järjestyvät huhtikuun lopussa ja katsotaan, miten ja missä jatketaan elämää.  Joitakin taloja on käyty katselemassa, jos vaikka löytyisi vähän pienempi talo  ja isompi tontti, jossa voisi harrastaa pienimuotoista viljelyä ja koirilla olisi tilaa juosta.

Samaan aikaan on aloitettu muutama uusi blogi, ihan testimielessä, niistä vähän myöhemmin, jos intoa riittää niiden ylläpitoon.  Vieraita on käynyt tänä keväänä pariin otteeseen ja lisää on tulossa, ihan mukavaa vaihtelua normaaliin viikkorutiiniin.  Olemme vierailleet Lyonissa, Juran departementissa meiltä pohjoiseen ja vähän kierrelleet lähialuitamme paikoissa, joissa ennen ei ole tullut käytyä.  Niin ranskalaista ja niin erilaista silti.

Terveisiä kaikille lukijoille ja mukavaa kevään jatkoa…

Mainokset

Read Full Post »

Chaplinin ja James Masonin haudoista onkin ollut juttua aikaisemmin, mutta myös muita kuuluisuuksia on haudattu Sveitsiin, ja vieläkin lähemmäksi kuin Lausanneen.  Reilun 10 kilometrin päästä löytyy Richard Burtonin ja Alistair Macleanin haudat, Celignyn vanhalta hautausmaalta.  Hautausmaa on nimensä veroinen, vanhojen puiden siimeksessä peltojen laidalla.  Tie sinne vie uudemman hautausmaan vierestä lehmien laiduntaessa peltoja ympärillä. Celignyn keskustassa ei ole opastusta hautausmaille, ainoastaan  pensaiden peittämä viitta hautausmaiden pysäköintialueesta, joten pientä etsivän työtä piti tehdä.

Celignyn vanha hautausmaa

Richard Burton

Alistair Maclean

Richard Burton asui viimeiset vuodet Celignyn kylässä vaimonsa Sallyn kanssa.  Tarkempia tietoja juuri tänne hautaamisen syistä ei ole, Burtoneilla on kuitenkin sukuhauta Pontrhydyfenissä, Etelä-Walesissa.

Alistair Maclean muutti Sveitsiin veropakolaiseksi ansaittuaan kirjoillaan omaisuuden.  Hänen hautakiveensä on kirjoitettu lause ”Come my friends ’tis not too late to seek a newer world.”  Se on Odysseuksen viimeisestä puheesta merimiehilleen, jolla hän pyysi miehistöään lähtemään vielä kerran uudelle matkalle antamatta takuita menestyksestä, vaan muistuttamalla sankarillisesta menneisyydestä edellisillä matkoilla.

Sekä Burton, että Maclean olivat alkoholisoituneita elämänsä loppuvaiheessa. Burton oli 58-vuotias ja Maclean 65-vuotias kuollessaan.

Niin, ja vanhoihin autoihin törmäsimme ihan sattumalta!  Jonkinlainen kokoontumisajo oli lähellä Celignyä ja toinen toistaan hienompia, entisöityjä autoja oli pysäköitynä vanhan aseman viereen:

 

Käsityön leima

Ei ihan xenon lamppu

Muotoilusta huolimatta, tämä ei ole amfibio

Edelleen käsityötä...

Kaikki taukopaikalla

Read Full Post »

Viikon jatkunut helle alkaa tuntua jo liian lamaannuttavalta! Tänään on oltu sisällä ja nautiskeltu ihanan viileästä kivilinnastamme! Pikkupihammekaan ei houkutellut ennen iltakahdeksaa, jolloin aurinko laski Juran taa.
Viikolla kävimme parina iltana Geneven järvessä uimassa ja piknikillä. Versoix ja Coppet ovat molemmat mukavan pieniä rantakaupunkeja ja lähinnä meitä. Siellä voi koiratkin uittaa, ja  aallonmurtajien kiviltä on hyvä pulahtaa kirkkaaseen veteen.

Mont Blanc illansuussa

Pelastuskoirat valmiina...

Pitäisköhän tuokin sorsa pelastaa ?

Laituriin purjeilla

Lac Lemanin laivastoa

Kiva lelu

Ja vesi oli lämmintä

Pitkäksi venähtänyt Hummer Genevessä

Read Full Post »

Tänä kesänä on ajettu Ranskan, Italian ja Sveitsin moottoriteillä. Viime viikolla sattui silmiin uutinen Suomesta ja pitäähän sitä nyt laittaa kommenttia omista havainnoistakin.

Ranskassa liikennekulttuuriin kuuluu, että mitä pienempi ranskalainen auto, sitä kovempaa sillä on ajettava.  Tämä korostuu etenkin taajamissa ja maaseudulla, jossa pikku pösöt ja rellut painavat tajutonta ylinopeutta, oli keli ja vuorokaudenaika mikä hyvänsä.  Ja pahimmillaan ajetaan nauttineena muista tielläliikkujista välittämättä.  Suojatietä  toisaalta kunnioitetaan ja jalankulkijat ylittävätkin suojatien lähes katsomatta tuleeko autoja. Moottoriteillä noudatetaan kohtuudella rajoituksia, mutta liikenteen nopeuserot muistuttavat hyvin paljon suomalaisia, vaikka ajaisit kuinka lujaa, aina joku tulee takaa vielä nopeammin.

Italia, no, se on oma lukunsa…  Moottoritiellä mennään mikä autosta lähtee irti, nopeusrajoituksista ei välitetä edes työmaiden kohdalla, vaan vauhtia pitää olla riittävästi, ettei kukaan pääse ohi.  Taajamissa jalankulkijat ja pyöräilijät ovat vapaata riistaa, niitä ei väistetä, eikä anneta tilaa yhtään.  Ranskalaisten autoilijoitten kohteliaisuus suojatietä kohtaan pitää unohtaa Italiassa, siellä ajetaan päälle, jos astut suojatielle katsomatta liikennettä.

Viime viikolla tuli ajettua Sveitsissä lähes 500 km moottoritietä ja taas sai hämmästyä.  Nopeusrajoitus motarilla on 120 kilometriä tunnissa, ja se on se matkanopeus, jolla kaikki etenevät.  Tunneleissa ajetaan satasta, ja kyllä, ei yhtään kovempaa, ja tietyömaiden 60 kilometrin nopeutta noudatetaan!  Ei tarvitse työmiesten vilkuilla ylinopeutta ajavia, vaan voivat keskittyä töihinsä.  Liittymät moottoritielle tietyömaiden kohdalla ovat rytmitetty liikennevaloilla, jotka päästävät kakasi autoa kerrallaan liikenteeseen, jolloin ei tule sitä ryysistilannetta, mikä normaalisti saa moottoritien lopullisesti tukkoon.   Voi vaan kuvitella, kuinka italialaiset joutuvat painamaan jarrua sveitsiläisellä moottoritiellä hammasta purren ja mamma miaa huutaen, kun kovempaa ei pääse.  Taajamissa noudattaan suojateitä ja liikenneympyröiden vilkkusääntöjä luonnostaan, mutta tämän ovat sveitsiläiset oppineet jo äidinmaidossaan, säännöt ja lait ovat heille itsestäänselvyyksiä.

Muutama rivi auto-onnettomuuksista, numeroiden tarkkuus on ’Internet-tasoa’

There are about 270,000 accidents in Italy each year injuring 190,000 with 6,230 people killed.

There are approximately 125,200 accidents in France each year resulting in 169,660 injuires and 7,990 fatalities.

There are about 7,000 road traffic crashes in Finland each year, with 375 killed and 9,100 injured.   lähde

Numerot pitää tietysti suhteuttaa väkilukuun ja automäärään kussakin maassa…  Sveitsistä ei tuo sivusto osannut kertoa mitään. Googlaamalla saa erittäin yksityiskohtaista dataa esiin, perisveitsiläiseen tapaan…  Yhden tilaston löysin vuodelta 2004, tekijänä Uuden-Seelannin hallitus; tieliikenteen aiheuttamat kuolemat per 100 000 asukasta:

Sveitsi 6.9, Suomi 7.2, Ranska 9.2, Italia 9.7

Eli suhdeluku on nähtävissä tässäkin, tosin Suomen autokanta ja väkiluku ottaen huomioon, tilasto näyttää vähän erilaiselta.

No, ajetaanpas turvallisesti ja rauhallisesti rajoituksia noudattaen itse kukin !


Read Full Post »

Ja taas kaikki hitit perakkain!!!

Read Full Post »

Ja lavalla ikinuori Suzi!!!

Read Full Post »

Otsikko oli viime viikon suosikkilausahdus paikallisten suussa, kun lomakausi alkoi täällä Keski-Euroopassa. Se tietää hiljaisuutta työpaikoilla ja armotonta ruuhkaa moottoriteillä.  Suomalaisia ystäviämme on lähtenyt autolla Suomeen, matkaa Rostockiin täältä on reilu 1200 kilometriä,  ja se on tänä kesänä suoriuduttu 19 tunnissa yhtämittaa ajettuna. Toinen suomalaisauto vietti matkalla yön hotellissa Frankfurtin liepeillä, mutta ruuhkaa oli silloinkin riittämiin.

Torstain Chamonixissa käynnin jälkeen riitti neljä päivää ohjelmaa lähiseudulla. Isäntäväki kiersi ystävien kanssa katsomassa Geneven juhlaviikkojen valmisteluja perjantaina, joitakin laitteita ja telttoja oli jo pystytetty, mutta paljon oli vielä tehtävää.  Tosin Jardin Anglais’issa on ollut jo viikon verran ’Pre-Fete’ ilmaiskonsertteja.

Horlogerie Fleurie, Geneve

Katuperformanssi

Lauantaina vierailtiin Sveitsissä Morgesissa Harley Davidson liikkeessä koska vieraat ovat intohimoisia motoristeja ja omistavat yhden harrikan.  Liike on sveitsiläiseen tapaan viimeisen päälle ja täynnä kaikkea harrikkarekvisiittaakin, jopa HD-koirankakkapusseja !!! Siinä liikettä ja valikoimaa silmäillessä tuli väkisinkin mieleen, kuinka taitavasti amerikkalainen brändi menestyy maailmalla, kuten mäkkärit ja Apple.

Pyörät auringossa

Lauantai-iltana suunnistettiin Guitar-en-scene festareille kuuntelemaan Steve Lukatheria ja Joe Satriania. Mainittujen välissä esiintyi ranskalainen bändi, Electric Ducks, nuoret kundit, jotka ovat tosiaan opetelleet AC/DC:nsä viimeisen päälle. Samanlainen kokoonpano ja maneerit, ja osasivat soittaakin!  Pelastimme myös bändin illan, kun ostimme levyt ja jahtasimme nimikirjoituksetkin.

Kitarasankari Lukather

Steve Lukather, entinen Toton kitaristi

Festaritunnelmaa

Electric Ducksin kitaristi Yannick

Rock'n Roll

Joe Satriani

Valoshow

Sunnuntaina kävimme Nyonissa katsomassa rantakirppistä, väkeä ja tavaraa oli taas kiitettävästi helteisessä säässä.  Kelit ovat olleet nyt lämpenemään päin, vielä viime viikolla oltiin alimmillaan 12:ssa asteessa vesisateessa, mutta nyt nautitaan melkein kolmenkymmenen asteen lämmöstä.

Peilausta

Nätti kaappi

Kukahan tämä oli ?

Maanantaina kävimme vielä koukkaamassa Montreuxissa, jossa valmisteltiin jo maanantai-illan Sveitsin kansallispäivän juhlia.  Liikennettä ei ollut nimeksikään moottoritiellä, koska ihmiset nauttivat vapaapäivästään. Montreuxin keskustassa pääsi mukavasti liikkumaan ja aurinko helli järvenrantakaupunkia. Illalla ihailtiin Sveitsin puolen ilotulituksia, maan tapaan kaikki ampuivat raketit yhtäaikaa kello 22 ja laaksossa räiskyi ja paukkui väriloisto.

Lac Leman Montreuxissa

Parc Mannerheim

Territetin ranta

Ranskassa oli normaali työpäivä maanantaina, ja aamulla ovemme takana kävi myös puuseppä, joka ilmoitti tulevansa tiistai-aamuna rakentamaan pihaportaita.  Aluksi toimitus piti olla toukokuussa, sitten heinäkuun ensimmäisellä viikolla, mutta ranskalaiseen tapaan aika on venyvä käsite.  Eikä voi kuin ihailla ammattimiehen työtä, joka teki portaita kuin huonekalua, tarkasti ja varmasti. Tänään keskiviikkona viimeistelyn jälkeen ne ovat valmiit.  Kyllä nyt kelpaa mennä pihalle, koiratkin alkavat jo tottua.  Ylis oli käärmeissään kaksi päivää, kun ei päässyt aidalle vartioimaan, mutta uusiin portaisiin tehtiin pieni rako, joten nyt pääsee vahtikoira vakiopaikalleen.

Upouudet !

Ylis ja oma kulkuaukko

Read Full Post »

Older Posts »

%d bloggers like this: