Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2011

Niin taas tuo ihana odotettu lumi häipyi ja harmaus ja pimeys voitti! Toivottavasti ylhäällä vielä on lunta ja pääsisi joulun päivinä laskettelemaan..
Tänä iltana tulevat jouluvieraat Suomesta ja täälläkin rauhoitutaan ja heittäydytään herkkujen nautiskeluun. Perinteisiä jouluruokia ei täällä tänä vuonna valmisteta vaan syödään meren antimia, ostereita, simpukoita ym. samppanjan kera! Hanhen maksaa ja ankkaa tietysti ja jälkiruuaksi ja välipalaksi juustoja. Kasviksiakin pitää olla; kurpitsaa, maa-artsokkaa, purjoa – niistä valmistuu ihania keittoja ja paistoksia. Näistä on meidän Joulu tehty!
Jouluaattona menemme joulusaunaan Divonnen kylpylään, siellä on melkein suomalainen sauna; kiukaalle saa itse heittää vettä!

Mainokset

Read Full Post »

Lunta on tullut viikon aikana vihdoin meillekin.  Juralla oli jo viikonloppuna yli 50 senttiä ja lisää on tullut vuorokauden ympäri pakkasen kera, joten ylhäällä on talvi.  Gexin kylässä kuudessasadassa metrissä on lunta ja se tuo Joulun tunnelmaa, vaikka muuten Joulu on vain näkyvissä kauppojen ilmoituksissa ja koristeissa.  Liikenteeseen lumi tuo oman vivahteensa, hidastaen liikenteen totaalisesi, ja aamuisin on lähdettävä töihin kuuden jälkeen, ellei halua viettää kahta tuntia autossa normaalin puolen tunnin sijaan.  Aikaisin aamullakin tiet ova täynnä kahtakymppiä körötteleviä autoja, jotka ovat käärmeissään siitä, että nelivedolla ajetaan jonojen ohi aina, kun vastaantulijoita ei ole…

Tänäkin aamuna kylällä yksi pieni ranskalainen pösö körötteli kävelyvauhtia, kun ei uskaltanut ajaa kovempaa, ja siitä kun päästeli ohi, sai peräänsä torventoitotusta ja vilkkuvia valoja.  Mahtaa ottaa pannuun, kun joku kehtaa mennä ohi.

Keväällä ranskalaisiin autoihin tulee uusi pakollinen lisävaruste, presidentti Sarkozyn terveinen, alkoholitesteri ! Se on pieni muovipussi, joka puhalletaan täyteen ilmaa, sitten siihen kiinnitetään pieni kapseli, ja pussi tyhjenetään painamalla ilma kapselin läpi ulos.  Kapselissa olevat kiteet muuttuvat hengitysilman alkoholimäärästä riippuen ja sen pitäisi osoittaa, onko kuljettajalla alkoholia veressä alle 0.5 promillea.  No, eilen tuli testattua moinen kapistus, ensin vietettiin illallinen hyvien ystävien kanssa viinin kera, ja sitten puhallettiin pussiin.  Huomioitavaa on se, että kapselin mitta-asteikko ei todellakaan ole yksiselitteinen, eikä rakeiden muuttuva väri ole nähtävissä lainkaan selvästi, joten päätös ajamisesta on tehtävä aika epämääräisen testin tuloksena.

Testi tulee pakollisksi, koska alkoholi aiheuttaa Ranskassa suurimman osan liikennekuolemista, ja on maan tapa ajaa autoa maistissa.  Ranskalaisen poliisin alkoholitesti onkin sellainen, että se avaa kuljettajan oven, ja jos kuski ei putoa tielle, niin matka voi jatkua.  Pitää siis muistaa aina kiinnittää turvavyö, etenkin jos lähtee liikenteeseen juoneena!

Talven autuutta, tässä mennään kävelyvauhtia...

Read Full Post »

Lensimme Las Vegasista yölennolla Honoluluun, jonne laskeuduimme kuuden aikaan aamulla.  Koneessa oli jäätävän viileää koko yön, kuusi tuntia, ja Honolulun aamu tuntui todella lämpimältä.  Jo tutuksi tulleessa Starbucksissa nautimme aamukahvit odotellessamme jatkolentoa Kahuluihin.  Se olikin enää 30 minuutin hyppy toiselle saarelle, ja taksilla kurvasimme kentän lähellä olevaan hotelliin.  Huoneet eivät tietenkään olleet valmiit vielä puoli yhdeksältä aamulla, saimme kuitenkin toisen huoneen, jonne raahasimme matkatavaramme.

Kahului on Mauin keskus, siellä on lentokenttä, satama ja kaikki muukin hallintoon liittyvä, siis ei mikään turistikohde.  Hotellimme oli rannassa jota voi kyllä kutsua hiekkarannaksi, mutta se ei houkutellut ollenkaan.  Hotellin sisäpihalla oli uima-allas ja ravintolakin löytyi, muuten tasoa voisi kuvata sanalla motelli.

Olimme aikaisemmin googlanneet Mauin julkisesta liikenteestä ja etäisyyksistä, tuloksena oli jonkinlainen ymmärrys bussiliikenteestä ja sen epäluotettavuudesta, joten selailimme autovuokraamoiden tarjontaa.  Netistä löytyi kaikki suuremmat vuokraamot hintoineen, mutta päädyime läheiseen Enterprise vuokraamoon, osin hinnan ja osin sen vuoksi, että vuokraamo oli hotellilta kävelymatkan päässä.

Saimme näppärästi allemme Dodge Jorneyn ja sillä kelpasi huristella saarella.  Ensmmäisen päivän ohjelmassa oli kiertomatka pohjois- ja länsikautta saaren pienemmmän pään ympäri.  Mauilla on kaksi vuoristoa, Haleakalan tulivuoren alue itä- ja eteläpuolella, ja Puu Kukuin vuorialue länsipuolella.  Kiersimme siis jälkimmäisen ensimmäisenä päivänä.  Tie pohjoiskautta oli kuin kotipuolessa konsanaan, kapea, mutkainen ja kierteli rantaviivaa ylös alas.  Asutusta oli vähän, ja luonto karua, mutta vihreää, vuoristosta tulee vettä joka päivä, koko vuoden sademäärä Puu Kukuilla on kymmenen metriä.

Päästyämme Kapaluin ohi, alkoi toinen Mauin turistialueista, länsi-Maui, jossa on hiekkarantaa ja juuri niitä luksushotelleja, joita matkaesitteissä näkee.  Tie parani kertaheitolla suoraksi  päällystetyksi highwayksi, jota oli mukava ajaa mutkaisen rantatien jälkeen.

Haleakalan tulivuoren huippu oli yhtenä retkikohteenamme, tosin emme menneet sinne auringonnousua katsomaan, kuten useimmat Mauilla vierailevat tekevät, vaan lähdimme sinne vasta rauhallisen aamiaisen jälkeen.  Tie vei kolmen kilometrin korkeuteen, josta upeat maisemat ympäri Mauin, ja idässä näkyi Big Island, ja sen toimiva tulivuori Mauna Kea.  Haleakalan Summit:illa oli vierailukeskus, jossa kerrotaan Havaijin saarten muodostumisesta ja nykytilasta, luonnosta sekä lisätietoa sai  Park Rangereilta, joita oli joka mutkassa vastassa.

No suuri nähtävyys Mauilla on ’The road to Hana’.  Hana on pikkukaupunki, tai oikeastaan kylä saaren itäpäässä, mutta erilaisten ilmastovyöhykkeiden vuoksi tie itään pohjoispuolelta on itsessään nähtävyys, jossa on 635 mutkaa ja 53 siltaa…  Matkan varrella on niin jokapäiväisiä sadekuuroja ja hellettä, ja niiden ansiosta luonto on lähes sademetsän kaltaista.  Maisemaa elävöittää pienet vesiputoukset ja kalliorannat, joita on lähes pakko pysähdellä katsomaan.  Tosin, sopivia pysähdyspaikkoja ei ole kuin kourallinen tuolla matkalla, ja turistisesonkina voi vain kuvitella, minkälainen ruuhka Hanan tiellä on aamusta lähtien.  Suosittu t-paita onkin varustettu tekstillä ’I survived the road to Hana’.  Haastetta lisää se, että opaskirjat varoittavat ajamasta Hanasta eteenpäin, eli takaisin saaren eteläpuolelta, koska siellä on päällystämätöntä tietä parikymmentä kilometriä, ja se on niiiin haasteellista kuljettajille…  hmmm…  Myös autovuokraamoiden sopimuksissa lukee pienellä, ettei vuokra-autoilla saa ajaa päällystämättömillä (unpaved) teillä, joten sekin kieltää  eteläpuolen reitin.  Me suomalaisethan emme moista uskoneet, vaan sen sijaan, että olisimme ajaneet taas ne 635 mutkaa ja 53 siltaa, kiersimme saaren eteläkautta ympäri.  Mahtavan näköistä, kun rehevä sademetsä vaihtui kuivaksi autiomaaksi, sillä eteläpuolelle ei juurikaan sateet pääse muodostumaan.  Tie kiertää paluumatkalla melko ylös vuoren rinteelle, eikä seuraakaan rantaa, ja kun se kääntyy pohjoisen suuntaan Mauin laaksoon, maisema muuttuu kertaheitolla taas vihreäksi kasvien peittämäksi vuoreksi, koska vuorenselänteen pohjoispuolella taas sataa…

Muina päivinä nautimme tietysti  ja suurista suolaisista aalloista, jotka lämpiminä vyöryivät rantahiekalle.  Hiekanväriset ravut juoksivat jaloissa ja piiloutuivat hiekkaan kaivamiinsa koloihin, toiset taas ryömivät rannalla kivien seassa hyvin naamioituneina.

Valaita emme nähneet, ja varsinainen valaskausi on joulu-huhtikuussa Mauin länsipuolella, jolloin veneitä on paljon liikenteessä tähyilemässä valaita. Saarilla on runsaasti palveluita tarjolla, sorklausretkiä, helikopterilentoja, surffauskursseja ja kaikkia mainostetaan ylenpalttisesti tyyliin ’vain 20 taalaa* tyytyväisyystakuulla’ .  Kannattaa aina huomioida tuo tähti hinnan perässä ja etsiä mainoksesta sitten selitys sille. Tyypillisesti tähdellä merkitty hinta on joko aamuyöllä tai iltamyöhällä, jolloin retkestä tai tapahtumasta ei saa mitään irti, ja todellinen hinta on parhaaseen aikaan jopa kymmenkertainen.

Hauskoja, alkuperäistyylisiä pikkukaupunkeja Mauilla on esim Paia, surffareiden suosima paikka Kahuluista 10 kilometriä itärannalla ja Makawao, Paiasta kymmenisen kilometriä sisämaahan päin.  Talot ovat kuin lännenleffoista, pieniä puutaloja, useat aika huonokuntoisia, mutta ihmiset ovat tosi ystävällisiä ja palvelu pelaa.

Ruokatarjonta on melkoisen kirjavaa, aasialaista, amerikkalaista ja ripaus paikallista.  Paikallinen erikoisuus on Pork Kalua, eli rosvopaistin tapaan haudutettu possu, jonka liha on riivitty hienoksi, sekä tietysti kal.  Mutta kalaruoka oli järjestään pettymys, koska se oli paneroitua tai friteerattua ja maistui samalta, oli se kala sitten Auweke, Pao’o, Pahu, Lauhau, Kapuhili, Kikapu tai Upalu.  Kuitenkaan ruokalistalla ei ollut Humuhumunukunukuapua’a nimistä kalaa, ehkä tila ei olisi riittänyt … (on siitä tehty laulukin…)

Havaijin kielen kahdellatoista kirjaimella ei kovin selkeitä sanoja saa aikaiseksi, mutta sitäkin hauskempia, kuten tuo kalan nimi.  Sekään ei ole pisin sana havaijin kielessä, vaan voiton vie toinen kala, jonka nimi on Lauwiliwilinukunukuʻoiʻoi !

Viiden päivän jälkeen siirryimme sitten Oahun saarelle, eli Honoluluun.  Jälleen puolen tunnin lento, ja olimme aivan toisenlaisessa ympäristössä.  Honolulu on suurkaupunki verrattuna Kahuluihin.  Lentokentältä ajettiin oikeaa highwayta kohti Waikiki Beachia ja Ewa Waikiki hotellia.  Asustimme beachin itäpäässä, kaksi korttelia rannasta, mutta vain parisataa metriä oli etäisyyttä Kuhio parkiin, lähimpään rantapuistoon.  Honolulun eläintarha oli lähempänä kuin ranta, ja siellä vietimme ensimmäisen kokonaisen päivämme.  Eläimiä oli virtahevoista leijoniin, paitsi norsut olivat  siirretty pois remontin tieltä.  Kasvillisuus oli yhtä rehevää, osin sen ansiosta, että kastelulaitteet toimivat joka yö.

Honolulu ja etenkin Waikiki on oikeaa turistialuetta, ja heti koimme melkoisen yllätyksen, sillä 80% ihmisistä oli aasialaisia.  Illalla kävellessämme Kalakaua avenueta rannalla, oli ihmisvirta kuin Tokin kaduilla.  Ja kaupat täynnä, UGG:in kauppaan oli jopa joka ilta jono, ovimies päästi sisään vain tietyn määrän kerrallaan ja ulkona kiltisti jonotettiin vuoroa.  Hotellit ovat korkeita tornitaloja rannan tuntumassa, joissa jokaisessa pienet kauppakeskukset, mutta ei sentään Las Vegasiin verrattavia.  Ravintoloita löytyi korttelissa, samoin kuin lautavuokraamoja ja ohjelmapalveluiden kauppiaita.  Viiden Mauin autoilupäivän jälkeen ei jaksanut enää ajaa, vaan vietimme loppuajan ihan omien jalkojemme päällä hyödyntäen Honolulun toimivaa julkista liikennettä.  Yhtenä aamuna lähdimme hotellilta jo kahdeksan aikaan bussille, suuntana  Pearl Harbor.  Siellä saimme liput USS Arizonan memoriaaliin kello kymmeneksi, eli idea oli, että esitys ja laivanhylylle kuljetus ovat ilmaiset ja liput jaetaan aamusta alkaen ensimmäisenä ehtiville.  Päivän aikana vierailijoita ehtii käydä muistomerkillä  varmasti tuhansia, sillä ohjelma on rytmitetty ensin kahdenkymmenen minuutin elokuvaan Pearl Harborin hyökkäyksestä, ja sitten vesibussilla memoriaalille ja toisella vesibussilla takaisin.  Me olimme lippuja hakemassa puoli yhdeksältä ja pääsimme leffaan kymmeneltä, ja yhdeltätoista olimme jo ulkona.  Ennen elokuvaa kiersimme museoalueella katsomassa uponneiden sukellusveneiden muistomerkkiä sekä erilaisia torpedoja ja muita sotavälineitä.

USS Arizonan memorial on vaikuttava 1177 merisotilaan hauta, jossa ruumiit ovat edelleen hylyssä. Kokonaisuutena Pearl Harborin museoalue on tehty tuomaan esiin vain ja ainoastaan ne ydinkohdat, jotka johtivat USAn mukaantuloon sotaan ja tietysti ylläpitämään tuota joulukuun seitsemännen päivän muistoa.

Pearl Harborista lähdimme taas bussilla, kohteena maailman suurin ulkoilmaostoskeskus Ala Moana.  Ja olihan sillä kokoa, kolmessa kerroksessa kauppaa ja tavarataloa.  Miespuoliset matkaajat luovuttivat jo alkuvaiheessa ja jättivät naiset shoppailemaan.  Paluumatka Waikikille sujui sateisessa säässä paikallisella turistitrolleyssä, jossa oli vain katto suojana.  Raikas sadesää viilensi helteistä pävää.

Viimeisen päivän vietimme biitsillä makoillen ja lioten lämpimässä vedessä.  Kotiinlähtö oli illalla, joten pidimme toisen huoneen, niin saimme käydä suihkussa ja pakata rauhassa ennen kentälle lähtöä kahdeksan maissa. Kotimatka kesti 25 tuntia Seattlen kautta, jossa seitsemän tunnin odotus Amsterdamin koneeseen. Unet jäivät vähiin ja siitä seurasi viikon piina kotona, kun taistelimme normaaliin unirytmiin pääsystä.

Yhteenvetona olisi vielä voinut kiertää kotiin vaikka Japanin kautta, niin olisi sekin nähty samalla! No ehkä seuraavalla kerralla sitten…

Read Full Post »

Matkakertomus Havaijilta antaa odotuttaa, tähän normaaliin arkirytmiin tottuminen on ollut todella rankkaa. Sanotaan, että aikaerosta toipuminen ottaa päivän per aikaerotunti, ja kyllä se siltä tuntuukin. 12 tunnin ero vaikuttaa vielä siten, että illalla sänky kutsuu jo viimeistään seitsemältä, vaivoin saa ketkuteltua yhdeksään, jolloin vajoaa syvään uneen ja herää viimeistään neljältä aamulla pirteänä. Vielä pitäisi sitten kestää tätä kahdeksan päivää, jos tuo alussa mainittu ohje pitää paikkansa. Mutta tässä on edes muutama kuva reissusta, tekstiä on luvassa myöhemmin.

Mauin luoteisranta

Ihan aiheellinen varoitus

Vapaita kanoja ja snorklausta laguunissa

Mauin korkein kohta 3055 metriä

Haleakalan kraatereita

Havaiji

Makawaon kylä

Maisema Garden of Eden arboretumista, näkyy myös Jurassic Park elokuvan avauksessa

Black sand beach lähellä Hanaa

Mauin kaakkoispuolta, paikka jossa vihreys muuttuu aavikoksi

Laavan aikaansaannoksia

Ja tietysti aaltoja

Honolulu, Waikiki beach, Kuhio Park

Hula, se mistä Havaiji on tunnettu

Duke Kahanamokun patsas Waikiki beachilla

Ja kalan nimi on humuhumunukunukuapua'a, ihan totta !

Rantaelämää

Vähän isompia aaltoja länsi-Oahulla

Vaikuttava paikka, USS Arizonan muistomerkki, hauta 1177:lle merimiehelle. Pearl Harbor

Amerikkalaisuutta, tosin Honolulussa oli 80% matkailijoista Japanista tai Koreasta

 

Read Full Post »

%d bloggers like this: