Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for syyskuu 2011

Lauantaina ohjelmassa oli autoilua länsisuunnassa, Juran toisella puolella. Kiertelimme kylissä, joissa aikaisemmin ei ole poikettu.  Bellegarden kaupunki on tuttu, mutta siitä etelään on Rhonen vartta useampikin viehättävä kylä, pieniä vanhoja taloja, kirkko ja pari baaria, hyvä jos boulangeria löytyy.  Maisemat ovat kauniita ja etäisyys Geneveen on ajassa reilu puoli tuntia.  Injoux-Genissiatissa on Rhone padottu suureksi voimalaitokseksi, joka tuottaa melkoisesti sähköä.  Koska olimme liikkeellä lounas-ajan jälkeen, mistään ei saanut syötävää ja päädyimme sitten ajamaan lounaalle kotiin. Mukavaa taas todeta, että ihan lähelläkin on ranskalaista maisemaa, ja ehkä vieläkin aidompaa ranskalaiselämää vaikka kuinka paljon.

Ylis Leazissa

Hepokatti, vaan ei tiellä

Bellegarde

Joutsenet

Sähköä maailmalle

Melkoinen fillari

Illaksi suunnitelmissa oli mennä Divonneen Auberge de Bois -ravintolaan ystävien kanssa illalliselle, mutta paikka olikin täynnä.  Myös muutama muu ravintola soittokierroksessa lmoitti, että ’complet’.

Kotimme vastapäätä on hiljakkoin omistajaa vaihtanut ravintola, joka on marokkolais-katalonialainen. Tosin asiakkaiden vähyys on ihmetyttänyt emmekä kai siksi ole sinne menneet.  Eikun sinne kokeilemaan.  Omistajat ovat marokkolaisia ja menu koostuu Tajine-annoksista, sellaisista kartiosavipadoissa haudutetuista ruoista, sekä katalaanityyppisestä ruoasta.  Menusta puuttui kuitenkin viinit, oluet ja muu alkoholi. Eli siinä syy ravintolan hiljaiseloon! Sinne voi kuitenkin viedä omat juomat mukaan, jos haluaa.  Talon puolesta listalla on erilaisia hedelmämehuja.  Oikein maukasta ja mausteista ruokaa, ensi kerralla otetaan mukaan oma viinipullo.

Sunnuntaina ulkoiltiin koirien kanssa, vaellettiin peltojen poikki Vesancyyn ja takaisin.  Pähkinäsato alkaa olla parhaimmillaan ja niitä kerättiin, ensin heitettiin kapula ylös puuhun ja koitettiin varoa, ettei se putoa päähän ja samalla katsottiin, minne pähkinät putoavat.  Aika hikistä puuhaa sekin, aurinko paahtoi siniseltä taivaalta ja lämmintä oli +24 !  Koirat jahtasivat myyriä ja Vanni väsytti itsensä ihan täysin.  Jatkoimme matkaa polkua pitkin ja Vanni uuvahti makuulle varjopaikoissa.  Vasta uinti Vesancyn kaivolla ja raikkaan veden latkiminen palautti koirien voimat. Matkalla kuului laukaiksia sieltä täältä, metsästyskausi on alkanut täälläkin, mutta kulttuuri on vähän toisenlaista.  Palatessamme peltojen poikki, toista reunaa pitkin tuli kaksi metsämiestä koiran kanssa etsien saalista.  Eivä kuitenkaan olleet lähelläkään sitä yhtä fasaania, jonka me näimme juoksevan kovaa vauhtia karkuun.  Ja metsästäjät olivat taas kerran lähteneet lounaan jälkeen kierrokselle.  Myöhemmin syksyllä, kun villisika- ja peurajahti käynnistyy, ei metsään ole mitään asiaa enää.  Lounaalla nautittujen viinien ja pastisten jälkeen tähtäin voi olla hieman hukassa, joten on parasta pysyä poissa.

Mennään metsään !

TÄÄLLÄ ON HIIRI !!!!

Pähkinäpuiden katveessa

Kukkaloistoa Vesancyssa

Muutama kurpitsa

Syksyistä (?) maisemaa

Tuoreita pähkinöitä

Fasaani piilottelee metsästäjiltä

Metsästäjät ja ulkoilijat

Kotiin päästyämme keittiössä alkoi touhu. Ensin lohkottiin kurpitsaa, viipaleet maustettiin suolalla, pippurilla, kanelilla, chilillä ja tipalla öljyä, ja uuniin kolmeksi vartiksi 180:een asteeseen.  Sillä aikaa hautui hellalla sipulirenkaita ja pihagrillissä lampaanlihaa.  Kyllähän maistui! Vielä, kun kurpitsojen kera oli öljy-sitruuna-soija-valkosipuli-sipuli-hunaja kastike, niin ei siinä turhia löpisty, koska ruoka oli niin makoisaa.

Kurpitsaherkkua

Pähkinöitä

Siellä sisällä siis

Pitää kuivua vielä vähän

Ja tässä niitä on kuivumassa

Ja mä vaan vahdin...

Mainokset

Read Full Post »

Hippodrome Divonne-les-Bains

Nyt on tämäkin tapahtuma nähty! Viime perjantaina menimme ystävien kanssa katsomaan vuoden viimeistä laukkakisaa Divonneen. Hevoset olivat uljaan upeita ja ratsumiehet pieniä ja kevyitä kuin höyhenet ja niin helpolta näytti niiden yhteistyö! Koska tämä oli vasta ensimmäinen kerta laukkakisoissa niin päätimme olla veikkaamatta. Täytynee ottaa selvää etukäteen ensi kerralla niin sitten voisi vähän pelatakin.

                                                        Vauhtia riittää

                                                        Kisan jälkitilassa

                                                       Poskisuudelma

Kaksintaistelu

Ja suihkuun!

                                                       Vilvoittavaa

Please, lopeta!

Read Full Post »

Isäntä pakkasi koirat autoon ja lähti lauantaiaamuna matkaan.  Suuntana oli Simplon pass, eli alppien ylitys reilun 2 kilometrin korkeudelta ja sieltä alas Italiaan Stresa-nimiseen kaupunkiin.

Italialaisen Fiat kuskin painajainen: nopeusrajoitus 50 km/h, eikä saa käyttää torvea...

Ensin Montreuxin ohi Martignyyn, josta Valais’in laaksoa itään viinitarhojen vuorenrinteiden kohotessa molemmilla puolilla. Brig’in kaupungista tie lähti kohoamaan kohti Simplonia, kulkien rinteessä, välillä tunnelissa ja yhden korkean sillan ylitse.  Korkeimmalla kohdalla, 2005 metriä, jossa tie kulki, oli kahvilaa ja näköalaseisaketta, myös sveitsiläisiä vuoristomajoja, ja 9 metrinen, vuoristoprikaatin mustomerkki, kivinen kotka.

Brittien Porsche ja fillarit

Montreuxista Lausannen suuntaan

Valais'in laakson itäpää

Vaihtoehtoja

Sulamisvettä alpeilta

Vuoristosilta

Taukopaikka

Kivikotka

Vuoristolaidun

Simplonin kylä

Simplonista alas Italiaan tie kulkee usean tunneli läpi, koska sola on erittäin kapea ja syvä. Laakson pohjalta lähtee moottoritie Milanoon, ja sopivasti puolessa välissä on Stresa, pieni italialainen turistikaupunki Lago Maggioren rannalla. Kaupunki oli helleviikonloppuna täynnä matkailijoita, eli majapaikkaa ei löytynyt.  No, eihän sieltä ollut kuin vajaa neljä tuntia takaisin kotiin.

Stresa on vasemmalla rannalla

Stresan palmuja

Oleanteri kukkii

Lago Maggiore

Ennen paluumatkaa piti käydä Ipercoopissa, siis paikallisessa supermarketissa ostamassa sähkökäyttöinen espressokeitin matkamuistoksi. 🙂

Iltapala nautittiin Simplonin korkeimmalla kohdalla auringon laskiessa vuoren taakse.  Lämpötila oli enää +9, aika raikkaan tuntuista verrattuna Stresan +32:een asteeseen.

Koko matka oli reilu 600 kilometriä, ja otti noin 11 tuntia.  Kauas ei olekaan niin pitkä matka !

Read Full Post »

Chaplinin ja James Masonin haudoista onkin ollut juttua aikaisemmin, mutta myös muita kuuluisuuksia on haudattu Sveitsiin, ja vieläkin lähemmäksi kuin Lausanneen.  Reilun 10 kilometrin päästä löytyy Richard Burtonin ja Alistair Macleanin haudat, Celignyn vanhalta hautausmaalta.  Hautausmaa on nimensä veroinen, vanhojen puiden siimeksessä peltojen laidalla.  Tie sinne vie uudemman hautausmaan vierestä lehmien laiduntaessa peltoja ympärillä. Celignyn keskustassa ei ole opastusta hautausmaille, ainoastaan  pensaiden peittämä viitta hautausmaiden pysäköintialueesta, joten pientä etsivän työtä piti tehdä.

Celignyn vanha hautausmaa

Richard Burton

Alistair Maclean

Richard Burton asui viimeiset vuodet Celignyn kylässä vaimonsa Sallyn kanssa.  Tarkempia tietoja juuri tänne hautaamisen syistä ei ole, Burtoneilla on kuitenkin sukuhauta Pontrhydyfenissä, Etelä-Walesissa.

Alistair Maclean muutti Sveitsiin veropakolaiseksi ansaittuaan kirjoillaan omaisuuden.  Hänen hautakiveensä on kirjoitettu lause ”Come my friends ’tis not too late to seek a newer world.”  Se on Odysseuksen viimeisestä puheesta merimiehilleen, jolla hän pyysi miehistöään lähtemään vielä kerran uudelle matkalle antamatta takuita menestyksestä, vaan muistuttamalla sankarillisesta menneisyydestä edellisillä matkoilla.

Sekä Burton, että Maclean olivat alkoholisoituneita elämänsä loppuvaiheessa. Burton oli 58-vuotias ja Maclean 65-vuotias kuollessaan.

Niin, ja vanhoihin autoihin törmäsimme ihan sattumalta!  Jonkinlainen kokoontumisajo oli lähellä Celignyä ja toinen toistaan hienompia, entisöityjä autoja oli pysäköitynä vanhan aseman viereen:

 

Käsityön leima

Ei ihan xenon lamppu

Muotoilusta huolimatta, tämä ei ole amfibio

Edelleen käsityötä...

Kaikki taukopaikalla

Read Full Post »

Viikonloppu nautittiin kesän lämmöstä, ihan vielä ei ole syksystä merkkejäkään näkyvissä. Tietysti syksyn huomaa, jos tarkkailee luontoa.  Pähkinät alkavat nimittäin kypsyä ja puissa on vihreitä hedelmiä tänä vuonna paljon enemmän kuin vuosi sitten.  Vihreät hedelmät halkeavat ja pudottavat sisältään maahan kauniin kellanruskeita saksanpähkinöitä, joita keräämme talven varalle kuin oravat konsanaan. Suppilovahveroitakin löytyi tänään metsälenkillä, mutta ne tarvitsisivat kyllä sadetta, etteivät kuivuisi ihan alkuunsa. Onneksi emäntä toi Suomen reissultaan paaaljon sieniä tullessaan, niin että ensi talveksi on jo niitäkin säilötty. Niin ja mustikoitakin tuli tuliaisina Suomesta, kiitos!

Coppetin laituri

Tyyli on vapaa

Kryssiä

Murattimetsää

Oranssimaljasieni, täällä käytetään salaattiin ja kastikkeisiin

Saksanpähkinöitä kuoriutumassa

Minisyklaami

Ulysses

Annivanni

On se Viivi

Fanit asuvat täällä

Kissanetsintää

Tuolla on kissa, ihan varmasti

Villiviini

Terassi on vielä auki

Kylässämme oli tänä sunnuntaina pyöräkilpailu, hulinaa ja suljettuja katuja aamusta alkaen. Messuhallin kenttä oli kilpailujen hermokeskus, ja puoli kolmelta joukko lähti liikkeelle perinteisen ranskalaisen pyöräkilpailun tapaan; ensin lauma poliiseja avaamaan liikennettä, sitten markkinahumua melskaava autot, sitten pyöräilijät, ja perään kymmeniä huoltoautoja. Ja yhtä nopeasti, kun kilpailijat poistuivat maisemista, niin lähtöalue tyhjeni ja hiljeni. Ja tästä se lähtee...

Kuninkaallinen vilkutus

Pääosan esittäjät

Jälkijoukko

Read Full Post »

%d bloggers like this: