Koiria

Read Full Post »

Kotona taas

Vauhdikas matka takana, mentiin hännät viipottaen  mukana paikasta toiseen ja jonkinlaista kiirettä meinasi olla. Pääsimme rentoutumaankin Itä-Suomessa mökillä hiljaisuudessa, rantasauna ja syksyn hämärä tasoittivat mieltä. Uimaan emme sentään Ingridin kanssa uskaltautuneet, vaikka muut siellä kävivätkin itseään kastelemassa.

Meitä retuutti kaksi valtavaa valkoista koiraa. Kiltisti ne kuitenkin päästivät meidät hampaistaan irti, kun pyydettiin. Silti vähän pelotti niiden valtavat koko. Niin suuret korvatkin niillä valkoisilla oli, että varmasti kuulevat meikäläisten ajatuksetkin.

Ah, miten rentouttavaa!

Laiturinnokassa

Hurrrja peto nuuskii...

Ja sitten se lipoo huulia...

A-P-U-V-A, nyt se on menoa !!!

Ehdimme myös Sipoon korpeen sieniretkelle, on kuulemma ollut tapana joka syksy sellainen retki järjestää.  Meitä nauratti, kun naisväki veti päähänsä jonkinlaiset verkot, hyvä jos niiden läpi mitään näki.  Kuulemma hirvikärpäsiltä suojautuivat, ja kyllä siellä muutama sellainen ötökkä näkyikin.

Mutta sienisaalis oli huikea, herkkutatteja löytyi yli yhdeksän kiloa! Sanoivat, ettei koskaan ole niin paljoa tatteja löytynyt. Ihmiset hihkuivat innoissaan kerätessään kassit täyteen, mutta illalla olimme kuulevinamme jotain mutinaa keittiöstä tyyliin: ’ei kyllä mennä sieneen vähään aikaan…’, koska nelisen tuntia keittiössä kolisteltiin paistinpannuja ennen kuin kaikki sienet olivat nätissä rivissä pusseissa.

Tätä ei poimita !

Tämä poimitaan

Tässä viiden minuutin saalis...

Jotain tässä kiikaroidaan... ei vaan oikein tahdo nähdä mitään...

Ja tässä sienikiikari, heti näkyy sieni !

Nuuskamuikkusen hattu ? vai mikä ? no joku sienihän se on...

Eiköhän tämä jo riitä

Ihana herkkutatticarpaccio oli uusi tuttavuus; viipaloidaan tuoretta herkkutattia ohuelti lautaselle, valutetaan oliiviöljyä päälle ja maustetaan kevyesti suolalla ja mustapippurilla.  Annetaan tekeytyä (imeytyä) hetken ja koristellaan yrteillä. Mmmahtavan pähkinäinen makuelämys !

Vähän ennen carpacciota...

Ja eikun nauttimaan !

Read Full Post »

Matkailua Suomessa

Haa, neljä päivää Suomessa alkaa lähestyä loppuaan, aamulla, eli reilun kuuden tunnin päästä on herätys ja lähdetään lentokentälle. Onneksi matkalaukuista on saatu kaikki ne h-a-i-s-e-v-a-t JUUSTOT pois, jotka tulomatkalla saivat Ingridin voimaan pahoin.  Että osaakin juusto ’tuoksua’, kuten ihmiset sanovat.  Olisivat itse kuusi tuntia matkalaukussa viiden Reblochon juuston kanssa…

Koettu on syksyinen metsä- ja järvimaisema saunoineen, meitä on ISOT koirat riepotelleet, mutta olemme saaneet myös nähdä uskomattoman herkkutattisaaliin.

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla matkustaa, kuvia tulee huomenna.

Read Full Post »

Ensikertalaisten ähräystä…

Joo, ei noi koirat päässeet mihinkään tuossa touhussa… Vanni kiusasi Ylistä koko ajan ja meni heti tuolin alle piiloon.  Aika narttu ! Ihmisetkään eivät saaneet autettua, Ylis meni hämilleen, kun siihen tultiin pitämään Vannia paikoillaan.  Ja me Ingridin kanssa naurettiin parvella 🙂

Mutta nyt meitä jännittää, kuulemma lähdetään lentämällä jonnekin pohjoiseen, Suomi nimiseen paikkaan ! Matkailu avartaa, sanovat, saa nähdä missä tullaan kuvatuiksi.  Ehkä joudumme pitämään muutaman päivän tauon bloggaamisessa.

Read Full Post »

Torilta ruokapöytään

Lauantai-aamuna käytiin oman kylän torilla.Syksyn läsnäolon näkee sielläkin, yhä useampi vihannes on ’origin de France’ tuontivihannesten sijaan.  Suppilovahverot maksavat 25 euroa kilo ja herkkutatit 45 euroa kilo. Parempi mennä metsään ja kerätä omat sienet, täälläkin. Kalatiski on aina yhtä runsas ja houkutteleva, vaikka sisämaassa ollaankin.  Rannikolta tulleet asukkaat täällä eivät osta kalaa, koska se ei ole tuoretta. Siis nostettu merestä enintään 4 tuntia sitten…

Kaikenlaista kasvista

Kauppa käy

Ostereita, JIPII !

Keittiössä kolisi taas kattilat ja ruoaksi valmistui tuunattu tomaattikeitto, jälkiruokana oli omena-kaurapaistos.  Kyllä oli maukasta.

Pitihän sitä vähän rekvisiittaa laittaa

Jälkiruoka valmistuu

Vähän lisämakua vielä

Kelpasi rottien istua terassilla illan tultua ja kuunnella lintujen laulua, tosin kovaäänisimpänä oli talon kirskulintu Väinö.

Iltatunnelmaa pihaltta

Tää on se kirkuja, Väinö Kokki

Pitää viela sanoa, että surkeita valokuvaajia tämä porukka, vaikka päivittivät kamerankin uuteen, niin silti ei ole kuvissa meikäläistä saati Ingridiä. No, eipä ole noista nelijalkaisistakaan otettu kuvia tänne, tosin niitä on tällä hetkellä vain kaksi kotona, Ylis lähti evakkoon Vannin vuoksi.  Taitaa sillä olla kuitenkin oikein kissanpäivät siellä hoitopaikassa, siellä näet asuu neljä kissaa, joita voi jahdata aamusta iltaan !

Read Full Post »

Onpa hiljaista…

Onkohan taalla ollut vain kaksi lukijaa, eika niitakaan enaa, kun ei nay yhtaan kommentteja… Jattakaa nyt jotain merkkeja kaynnistanne.

Tamankin elainlauman jaljilta jaa pelastyneita kissoja ja aukikaivettuja hiirenkoloja…

Posted with WordPress for BlackBerry.

Read Full Post »

Romanttisesti takkatulen loisteessa

Alkaa olla syksyn merkkejä ilmassa, kun takkatuli lämmittää.  Kohta varmaan syödään raclettea ja fondueta.  Hyvä vinkki tartifletten valmistukseen; keitetään perunaviipaleet valkoviinissä.

Hö, Ylis tuli kolmanneksi pyöräksi...

Alkaa tulla hiki, kun tuo karvalämmitinkin tunki iholle...

Read Full Post »

Koirien harrastukset

Yliksen elämäntehtävänä on jahdata kissoja.  Ja lintuja. Ja kaikkea mikä liikkuu. Myös mopoja.

Välillä pitää turvautua laulamiseen, jos vaikka kissat tulisivat lähemmäksi:

Vannin intohimo on kaivaa hiiriä mistä tahansa. Kyllä kissojenkin ajaminen Yliksen kanssa käy, mutta jos jostain pitää hiiri löytää, Vanni auttaa:

Read Full Post »

Säpinää koiralaumassa

Ylis-koira on ollut muutaman päivän normaalia kiinnostuneempi Vanni-tytöstä, mutta Vanni vaan murisee lähentely-yritykselle. Syynä on Vannin alkanut juoksu. Tänään  Ylis-koiran päänmenoksi emäntä sopi tuttavaperheen kanssa, että poika lähtee viikoksi evakkoon, mutta pääsee kyllä takaisin Vannin luo sitten, kun neiti on valmis lähentelyille, eli täällä taidetaan astuttaa koiria viikon päästä!

Ja mä lähden vaan kantamalla, ihan varmasti !

Read Full Post »