Meillä on ollut undulaatti Väinö joulusta 2009 lähtien sirkuttamassa, ja loman jälkeen päätimme sitten hankkia sille kaverin. Taloon tuli toinen undulaatti, joka sai nimekseen Vieno. Ihan varmoja emme olleet sukupuolesta, joten nimeksi sopii tuollainen sekä naisen että miehen nimi… Tirppojen yhteiselämä alkoi pikkuhiljaa sujumaan, vaikka uusi kaveri oli Väinölle iso järkytys. Hellepäivinä linnut olivat uudessa isossa häkissää pihalla ja silloin tällöin huomasimme, että häkin iso ovi oli herkkä aukeamaan.
Viiime viikolla kävikin sitten köpelösti. Kotin tullessamme olohuoneen lattialla oli muutama Väinön höyhen, jalka, jossa rengas, sekä kaksi erittäin syyllisen näköistä koiraa. Häkin ovi oli auki ja Vieno kyyhötti kauhukokeuksen jäljiltä hiljaisena orrellaan. Ilmeisesti lintujen vehtauksen takia häkin luukku oli auennut ja Väinö oli lähtenyt toisen ja viimeisen kerran vapauteen. Mahtaa olla ollut säpinää kotona, kun koirat ovat huomanneet Väinön vapaana.
Eipä jäänyt paljoa Väinöstä jäljelle…
Kaksi syyllisen näköistä, Viivi viheltelee ja katselee kattoon, Vanni mulkoilee kulmiensa alta
Eipä siinä muu auttanut, kuin hakea Vienolle kaveri, ja nyt pitäisi olla tyttö. Vienon nokan yläosa kun sinertyy taas, eli Vieno on poika. Näin kolmantena päivänä parisuhde sujuu jo hyvin, totuttelemista niillä on vielä toisissaan. Uuden nimi on vielä hakusessa, Kaino vai Ulpu, antaas katsoa. Käyttäytymisensä puolesta nimeksi voisi tulla Kaino…
Koirien elämässä tämä episodi oli ohimenevä tapaus, joku niistä sai sulan korvansa taakse ansiaokkaasta metsästyksestä. Yritimme tarkkailla, kuka olisi syyllinen, mutta ruoansulatus toimii koirilla raakaravinnon suhteen eritääin hyvin, eikä todisteita ole löytynyt. Todennäköisimmin asialla on ollut Vanni, käyttäytymisestä päätellen, mutta ei sillä nyt niin väliä ole, kuka sen teki, metsästysviettiä näillä koirilla kaikilla on!
